Amor
Amorin pyytäessä Rhiannonia saalistamaan kanssaan, Amor ei oikeastaan pyytänyt sisartaan saalistamaan. Hän halusi tehdä Rhiannonin kanssa jotain, mutta päiväsaikaan pesästä ei päässytkään lähtemään niin vain kenenkään huomaamatta. Ja voi kuolema kun heidän piti liittää seuraavansa vielä kolmaskin kissanen, suuri valvova silmä. Eikä edes todellisuudessa toisi mitään lisäarvoa heidän retkeensä, olisi vain nimellinen havainto heidän valheellisesta kuuliaisuudestaan. Amor olisi halunnut elää täysin omien sääntöjensä mukaan ja tekisikin niin kunhan voisi, mutta tällä hetkellä oli liian riskialtista alkaa venkuloimaan, koska ei hän halunnut osalleen enää yhtään enempää valvontaa. Hän kaipasi vapaata kulkemista ja tunsi olonsa tukahdutetuksi neljän seinän sisällä. Hän eli todella taivasalla, täällä hän vain oli olemassa. Mutta Amor oli neuvokas kissa, eikä antautunut helposti kahleilleen.
Lumenvalkoinen Hanki oli rientänyt heidän mukaansa ilomielin, silmiään räpytellen kuin kauris ja hulmuten kuin taivaan valkoisin kyyhkynen. Amor ja naaras jutustelivat koko reissun niitä näitä, Hanki naurahti jopa muutamalle Amorin koemielessä heittämälle ronskille jutulle. Amor loisti näinä hetkinä. Aivan uudenlainen kultainen hehku valaisi häntä, hän heräsi eloon.
Saalistaminen itsessään oli Amorista KÄSITTÄMÄTTÖMÄN tylsää. Hän ei oikein välittänyt pikku pupusten ja hiirulaisten kosiskelusta ja paljon mielellään vai söi mitä joskus sattui löytämään. Nälkä ei oikeastaan koskaan huutanut tarpeeksi kovaa Amorin vatsassa, jotta kolli olisi kuullut sitä kovaäänisten ajatustensa ylitse. Hänellä oli tärkeämpääkin ajateltavaa. Keksustelun lomassa Amor pyörittele mielessään suunnitelmaa aurinko-kuu -näytöksistä. He olivat päättäneet Rhiannonin kanssa – ulkopuolisen silmin saattaisi sanoa, että Amor oli päättänyt, mutta Amor sisäytti Rhiannonin kovin mielellään kaikkeen, puhui kaikesta heidän yhteisenään, kaikki mitä Amor omisti oli myös siskon omaa – pyytää Venusta ja Cassiopeiaa koeyleisöksi. Asiakaspalaute oli tärkeää. Amor ei ollut kuitenkaan suunnitellut veloittavansa mitään sisaruksiltaan, sillä he maksoivat jo kehitystyöllään.
Ilta oli jo miltei saapunut heidän palatessaan leiriin ja hämärän odotus alkoi kihistä hänen turkissaan. Ilta osoittautui pilvettömäksi ja se sai Amorin tassuihin vauhtia. Hän syöksyi oitis Rhiannonin luokse rappusiin, kun he olivat hyvästelleet Hangen ja naaras oli poistunut kuuloetäisyydeltä.
“Teemme sen tänään! Katso taivasta. Se on kuin vettä!” Amor riemuitsi. Rhiannon vilkaisi taivaalle eikä reagoinut oikein mitenkään. Mutta se ei Amoria haitannut. Hän tiesi miten innoissaan Rhiannonkin tästä oli. Hän oli nähnyt miten vetoavasti sisko oli katsellut kuuta kaksijalkalanpesän katolta.
“Meillä on vain pienoinen ongelma. Cassiopeia”, Amor vilkaisi pesää, mutta ei nähnyt sisarta missään. Cassiopeialle oli ominaista eräänlainen sääntöjen pakonomainen runnominen toisten elämiin. Asia olisi myytävä naaraalle niin, ettei hän päättäisi kieltää koko retkeä kaikilta.
Amor aisti sisaren energian muuttuvan, kun hän oli lausunut Cassiopeian nimen. Hän ei ollut ihan varma, mitä heidän välillään oli, mutta hän kysyisi asiasta myöhemmin. Nyt oli väärä aika alkaa puimaan ongelmia. Kaiken oli mentävä täydellisesti.
“Tule. Etsitään heidät”, kolli sipaisi naaraan mustavalkoista turkkia hellästi hännällään ja he lähtivät kulkemaan rappusia alas. Heidän ei tarvinnut juurikaan etsiä, vaan kahden valkoturkkisen kaunottaren siluetit osuivat silmään oitis.
“Voi kauniit siskoseni! Tähdet taivaallakin kadehtivat teitä”, Amor huudahti. Kuin kauniit puhtoiset kaksoset, turkit kuin kallehinta silkkiä ja silmät kuin suurimmat safiirit.
“Kuulkaas, auttakaa pientä veli-poloista. Minulla olisi teille ihan todella tärkeä kunniatehtävä”, Amor sanoi ja otti kasvoilleen kaikista enkelimäisimmän ilmeensä, nöyrän kultapojan kasvot. Venus ja Cassiopeia vilkaisivat toisiaan. Venus nyökkäsi, pyysi Amoria jatkamaan. Amor vilkaisi Rhiannonia ylpeänä, mutta naaras oli naamataulu tyhjänä katse kohdistettuna valkoiseen siskoon numero kaksi.
“Me Rhiannonin kanssa olemme kehittäneet aivan uudenlaisen kokemuksen ja haluamme, että juuri te terävät kimallesilmät tulette ensiyleisöksemme ja annatte tarkkanäköisiä kehitysehdotuksia”, Amor selitti katsoen vuorotellen kaikki naaraita, “ainoa pienen pieni mutka on, että joudumme poistumaan pesästä salaa tässä iltasella. Mutta tämä on täysin poikkeustilanne, emmekä mene kovin kauas, katolle vain. Tavallaanhan olemme siis pesässä, tai ainakin tassumme ovat vankasti sen perusteilla. Ja mikäli villeiksi lainvalvojiksi tahdomme ryhtyä, voimme samalla valvoa oikeutta. Estää kaikki tihutyöt tärkeällä tehtävällämme. Sieltä korkealta näemme aivan koko maailman”. Sanat olivat vain purskahtaneet ulos Amorista täysin kykenemättömänä hillitsemään itseään. Kolli oli täysin omassa elementissään.
“Mitäs sanotte?”
//Sisarukset? 🙂
