Cassiopeia
Cassiopeian sydäntä kivisti huomata, että Amor ja Rhiannon olivat kahdestaan luoneet jotain, mihin hän ei ollut osallinen. Ei Venuskaan näemmä, mutta se ei paljoa kateellista naarasta liikuttanut. Miksi häntä ei ollut pyydetty mukaan? Cassiopeiallakin oli hyviä ideoita, todennäköisesti parempia kuin tylsällä Rhiannonilla.
“Pesän ulkopuolella? Emme me voi mennä ulos”, valkoinen naaras tokaisi pohtien keinoja pilata kaksikon suunnitelma. “Eikö teidän “kokemuksenne” toimisi täällä sisällä?”
Amor hymyili salamyhkäisesti; Cassiopeiaa alkoi ärsyttää.
“Voi, mutta nämä seinäthän vallan kahlitsevat meidät ja taiteemme! Ei, pelkäänpä, että on aivan välttämätöntä nauttia tästä kokemuksesta taivasalla.”
Cassiopeia vilkaisi Venusta toivoen, että tämä nyt ilmaisisi pelkäävänsä tai olevansa väsynyt tai yhtäkkiä vaikka kuurouden lisäksi sokeutuneensa, kunhan heidän vain ei tarvitsisi pian kiikkua katolla jotain Amorin – koska tietty tämä oli lähinnä Amorin metkuja – leikkiä seuraten. Valkoinen naaras ei kuitenkaan ollut huomaavinaankaan siskonsa jäistä katsetta, vaan seuraili sen sijaan hillityn kiinnostuneesti veljensä dramaattista ilmehdintää. Cassiopeia puuskahti.
“No, kai me sitten jätämme sen välistä”, hän tokaisi uppiniskaisesti ja kohotti haastaen leukaansa. Hän kantelisi Lyralle, aivan varmasti kantelisi, jos nuo kolme menisivät ilman häntä. Nauttikoon sitten typerästä showstaan! Cassiopeia vain toivoi, ettei Venus nyt seuraisi noiden kahden oikkuja: ei hän halunnut jäädä yksin, kun muut pitivät keskenään hauskaa. Amorilla ja Rhiannonilla oli toisensa, eikä hän antaisi Venuksen lipsahtaa heidän puolelleen.
//Sisarukset?
