Cassiopeia
Cassiopeia katsoi veljeään suu mutrussa. Miksi Amor ei voinut vain hyväksyä, että se mitä he olivat aikeissa tehdä, oli väärin? Miksi ehdoin tahdoin rikkoa Kujakissayhteisön sääntöjä ja suututtaa Lyra sekä, vielä pahempaa, Päivänsäde? Amor oli kapinallinen sydänjuuriaan myöten, luiskahtanut varmaan emonsakin sisältä tuo sama hullunkiilto silmissään. Venusta Cassiopeia aivan erityisesti nyt paheksui, heidänhän oli tarkoitus pitää yhtä!
“Entä jos minä vain kerron emolle nyt? Miten sitten suu pannaan, joudutte arestiin kuuksi!” Cassiopeia sihahti ja tunsi päässään heittävän hieman: tällainen valta oli suorastaan juovuttavaa. Nuo kaksi olivat hänen armoillaan, joutuivat matelemaan hänen edessään! Siitäs saivat, senkin nuorisorikolliset.
Cassiopeia kiepahti Venuksen puoleen. Toisen valkean naaraan silmissä oli pyytävä katse, joka tuntui harmillisen tehokkaalta. Cassiopeia yritti kovettaa sydämensä.
“Älä kuuntele heitä!” naaras tuhahti ja pudisti päätään. “Emme me saa mennä katolle kekkuloimaan! Emo tulee vihaiseksi.”
Cassiopeia yritti tuoda voimaa sanoihinsa pudistamalla tarmokkaasti päätään. Oli usein vaikea päätellä, kuinka paljon hänen kuuro siskonsa kykeni huulilta lukemaan. Ehkei hän nytkään ollut aivan ymmärtänyt tilanteen ongelmaa. Toisaalta Cassiopeia oli varma, että joskus Venus ymmärsi enemmän kuin antoi olettaa.
Amor ei näyttänyt valmiilta luovuttamaan. Hän saattoi aavistaa, että Venus oli Cassiopeian heikko kohta. Naaras taipuisi kyllä jos näyttäisi, että hän olisi ainoana jäämässä kaiken hauskan ulkopuolelle. Cassiopeia aikoi kuitenkin tehdä kaikkensa, ettei Venus seuraisi noita hulttioita pimeälle puolelle.
//Sisarukset? 😮
