Roihu
Katselin hiljaisuudessa, kun vieras kissa loikki ylös seinästä rakennettuja tasoja. En viitsinyt sanoa mitään, sillä kolli vaikutti vihaiselta minun läsnäolostani. Hän saisi itse puhua, jos haluaisi.
Kollin turkki oli kaksi värinen. Se kiilsi eikä kolli vaikuttanut nälkäiseltä. Tuo oli selvästi elänyt koko lyhyen elämänsä kaksijalkojen armoilla.
“Tämä on *minun* reviirini, ei sinun!”
Sain sanoista juuri ja juuri selvää kaiken kollin sähinän ja sylkemisen seasta. Hän oli turhaan vetänyt hiirenpapanoita nenäänsä. En ollut viemässä hänen niin sanottua reviiriään. Minusta ei olisi kotikissaksi pakottamallakaan.
“Rauhoitu, kuumapää”, tuhahdin ja istuuduin alas. En uskonut, että toisesta olisi vaaraa minulle verkkopesäni luomassa suojassa. Kolli ei muutenkaan vaikuttanut haluavan lähelleni.
Muukalainen painoi korvansa luimuun ja painautui vasten tasoa, jolle oli jäänyt. Hän rauhoitti vihaisen äännähtelynsä ja tuijotti minua pupillit laajenneina ja aistit selvästi valmiina hyökkäykseni varalta. Ihan kuin pystyisin vain kävelemään verkkopesän pienistä raoista ulos ja hänen kimppuunsa…
“Voitko auttaa minut täältä ulos?” kysyin nyökäten kohti verkkopesän ovea, joka oli suljettu pienellä oudolla jutulla. Sen saisi helposti auki ulkopuolelta, mutta minulla ei ollut toivoakaan koittaa tavoitella sitä itse. Olin viimeksi saanut vain hammassäryn yrityksistäni päästä vapauteen.
//Tyrni? (Roihu ei vihottele vaan käyttäytyy semi neutraalisti. Se vaan haluis karata XD)
