Sirpale

Päästyämme reviirin rajalle tämä Rosmariinikynneksi kutsuttu naaras kääntyi katsomaan minua tiukasti selittäen jotain siitä, etten saisi enää eksyä heidän reviirilleen. Lotkautin korvaani välinpitämättömästi naaraan jutuille ja lähdin harppomaan rajan yli muka kohti kaksijalkalaa. Oikeasti minulla ei ollut pienintäkään aikomusta lähteä vielä – olin nimittäin juuri huomannut sivusilmällä, että toinen tapaamistani kissoista oli tiessään ja Rosmariinikynsi oli kokonaan yksin. Hän ei välttämättä olisi niin vaivaton vastus kuin Katajanoki olisi voinut olla. Valkoinen naaras oli ollut niin höyhenaivoinen ja hajamielinen, että hänen kaatamisensa olisi sujunut yhtä helposti kuin hiiren tappaminen!
Tunsin hitaasti kävellessäni yhä Rosmariinikynnen polttavan katseen selkäpiissäni. Se sai karvani nousemaan pystyyn ja matalan murinan tunkeutuvan ulos kurkustani. Kiepahdin ympäri ja lähdin juoksemaan tämän kimppuun nopeasti kuin kani, joka pakeni saalistajaa. Keuhkoni tyhjenivät juostessani suoraan päin pienempikokoista naarasta, mutta tämä lennähti selälleen osuman voimasta ja tuijotti minua ällistyneenä. Hetki ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Rosmariinikynsi oli hetkessä taas jaloillaan ja mäiski minua terävillä kynsillään kuonoon. Tunsin kipeän välähdyksen, kun verta tihkui neulasten peittämään maanpintaan. Kohotin käpälääni ja vetäisin pitkän viillon täplikkään naaraan lapoihin, saadakseni hänet hoipertelemaan kauemmas hetkeksi. Rosmariinikynsi irvisti kivusta, mutta ei lopettanut puolustautumista. Tunsin polttavan kivun, kuin tulen ahneet, nuolevat liekit, kun harmaa kissa upotti hampaansa niskaani. Pakko myöntää, hän oli yllättävän vahva ja kouluttautunut mitättömästä koostaan huolimatta. Se oli miellyttävää – eihän liian helppo voitto tuntuisi yhtään niin suurelta saavutukselta kuin haastavamman vastuksen voittaminen! Ponnistin ylöspäin saadakseni naaraan pois kimpustani. Tämän ote hellitti, ja silmänräpäyksessä sain tähdättyä kivuliaan – joskin hieman kömpelön – iskun hänen korvalliselleen. Rintaturkkini oli veren tahrima, ja haavojen kipu valoi minuun uutta voimaa, palavaa halua voittaa. Minun oli pakko voittaa tämä taistelu, muuten epäonnistuisin kaikessa.

//Rosmyliini?

Author: Yuzu

Päivittelen joskus 😉