Ametisti
Ajatus yhteisön johtajan paikasta oli kivunnut selkäpiitäni ylöspäin edellisten auringonnousujen aikana. Mahdollisuus vapaudesta ja päätäntävallasta useiden kissojen kohdalla voisi parantaa elämänlaatuani merkittävästi, poistamalla minua häirinneet kissat elämästäni tietyillä keinoilla.
Olisiko vallankaappaus mahdollinen? Voisinko vain joku päivä hiipiä Päivänsäteen kerrokseen ja vetää siltä kynsilläni hengen pois? Ajatus tuntui helpolta ja houkuttelevalta, mutta edellisen johtajan tappanutta kissaa tuskin arvostettaisiin samalla tavalla, kuin ’rehellisin keinoin’ pyrkinyttä johtajaa.
Mieleeni muistui lupaukseni Cosmoksen ja muiden kissojen operaation auttaminen, elikumota yhteisön johto ja antaa Cosmoksen olla uusi johtaja. Mutta miksi kuuntelisin heitä? Sillä minähän tuskin sain yhtään sen paremman aseman yhteisössä, kuin asemani nyt.
Yhteisön johtopaikka avaisi minulle myös mahdollisuuden tehdä muutama päätös yhteisön minua härinneisiin käytöstapoihin. Halusin kaikkien kissojen joutuvan kärsimään tyhmyyksistään oikeasti, ei vain pieni häiriö niiden elämään. Typerät kissat saisivat maksaa yhtä typerän hinnan teoistaan.
Voisin myös muuttaa yhteisön nykyistä luottosysteemiä niin, että vain kaikista luotettavimmat kissat saivat viedä muita metsään. En halunnut vain kenen tahansa muuten vain karkaavan yhteisöstä, sillä yhteisön pettäminen oli mielestäni kuoleman arvoinen teko.
