Kuiske

Kuiske nousi ylös surevien kissojen ringistä ja käveli uupuneena kohti vuodettaan. Rento iltapartio oli muuttunut pikemminkin sen kauhukuvaksi. Miksi kaiken piti aina mennä näin? Miksi menetysten määrä oli aina niin suuri?
Kuiske tiesi, että se oli itsekkäästi ajateltu. Hän oli saanut elämässään jo enemmän onnellisia kokemuksia kuin hän olisi ikinä ansainnut. Ehkä tästä lähtien hän kokisi vain ansaitsemiaan menetyksiä ja tuskaa. Hän lyyhistyi vuoteelleen makaamaan ja silmänsä suljettuaan nukahti lähes heti.

Seuraavana päivänä Kuiskeen mielentila oli kohonnut huomattavasti. Hän oli ollut kujapartiossa sekä saalistamassa, eikä hänen mieltään ollut koko ajan varjostanut pelko tai pettymys. Siltikin Lyran kuoleman jälkeen leiriin oli asettunut painostava ja varautunut tunnelma, sekä jotkut Kuiskeen yhteisötovereista välttelivät toisiaan ja tiuskivat muille aggressiivisesti. Vaikka päällepäin yhteisö näytti pyörivän samalla tavalla kuin aina ennenkin, sen sisällä kulki kuitenkin jännite kuin sähkövirta. Monella näytti olevan omat epäilyksensä Lyran kuolinsyystä ja yhteisön seuraavasta arvonperijästä, sillä Päivänsäteen toinen pentu Cosmos oli tällä hetkellä vankina syystä mistä hyvänsä eivätkä jotkut kissat enää osoittaneet luottamusta tähän. Kuiskekaan ei luottanut Cosmokseen. Hänessä oli aina ollut jotain kummallista ja kieroa. Ja hän oli joka tapauksessa pettänyt yhteisön jo kerran – kuka takaisi, ettei hän tekisi sitä uudelleen? Cosmos oli kuitenkin Päivänsäteen pentu, joten jos johtaja valitsisi tämän vallanperijäkseen Kuiske tottelisi mukisematta. Hän oli luvannut ikuisen uskollisuutensa Kujakissayhteisölle ja tämän johtajille, eikä se tulisi koskaan rakoilemaan. Ei sillä ollut mitään väliä, vaikkei uusi johtaja olisikaan täysin hänen mieleensä. Heidän tehtävänsä ei ollut miellyttää kaikkia muita, vaan tehdä kuten he parhaaksi yhteisön kannalta näkivät tehtävän.
Hetken päästä Kuiske tassutti kaksijalanpesän pienen saaliskeon luo. Se oli tyhjä lukuunottamatta paria eilistä rottaa ja tähteitä. Ehkäpä hänen pitäisi mennä taas saalistamaan. Tai ehkä hän voisi koota metsäpartion, ja samalla etsiä jotakin syötävää. Tuumasta toimeen – Kuiske kokosi kaiken rohkeutensa ja yritti paikantaa Mirrin muiden pesän kissojen joukosta. Hän löysi naaraan istuskelemasta pesän laitamilla rotan rippeet vieressään.
“Mirri, yritän saada kasaan metsäpartiota. Tuletko?” Kuiske kysyi ja odotti vastausta jännittyneenä. Hän lannistui, kun Mirri sanoi olevansa väsynyt eikä jaksaisi nyt enää mennä partioimaan. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Mirri hyrähti kehräämään ja näpäytti häntäänsä kiusoitellen Kuiskeen naaman edessä. “Totta kai tulen, höpsö!”
Kuiske katsahti häneen hämmästyneenä mutta kehräsi sitten itsekin. Naaras kävi pyytämässä muutaman pesällä toimettomana olleen kissan, tällä kertaa Lakun ja Lunan, mukaan. Kuiske oli lievästi harmistunut siitä, että nämä kaksi olivat mukana partiossa. Hänestä olisi ollut mukavampaa olla kahden kesken Mirrin kanssa, kuten eilenkin. Sille ei kuitenkaan voinut mitään. Neljä kissaa saisi paremmin saalista kuin kaksi, se oli varmaa.

Author: Yuzu

Päivittelen joskus 😉