Amor
Tuoksu oli huumaava, aivan kuin Amorin aistit olisivat olleet tulessa. Parhaalla mahdollisella tavalla. Hän loikkasi sisarensa perässä tasolle ja nuuhki ilmaa.
“Herranjestas mitkä tuoksut! Mitähän sapuskaa tämä mahtaa olla”, olisi väärin sanoa, että kollin vasta alkoi kurnia, sillä todellisuudessa se alkoi laulaa. Ja sitä vatsan seireeninkutsua hän oli valmis sokeasti tottelemaan. Hän tekisi mitä tahansa saadakseen edes pienen lipsun.
Rhiannon lähti kulkemaan tasoa pitkin ja Amor lähti hitaasti hänen peräänsä. Hän katseli ympärillään kohoavia outoja vekottimia, mutta erityisesti häntä kiinnosti vähän matkan päässä näkyvät kaksijalat. Tavallaan he olivat samassa tilassa heidän kanssaan. Amor ja Rhiannon saattoivat nähdä heidät, mutta silti he olivat oudosti jaettu erilleen toisistaan. Kuin seinä tai kivi, mutta siitä vain näkyi läpi.
“Amor. Tules katsomaan tätä”, Rhiannon sanoi kauempaa. Amorin tassuihin tuli vauhtia ja hän puikkelehti esineiden lomitse ripeästi. Hänen polkuanturansa vieroksuivat oudon tuntuisi pintoja ja yllättyi asioiden kylmyyttä. Amoria hieman iljetti olla kosketuksissa näiden outojen vempeleiden kanssa ja hän vältteli niitä parhaansa mukaan.
“Kerro sisko, että löysit tämän tuoksun lähteen. Rukoilen sinua!”
//Rhiannon? 🙂
