Amor

278 sanaa | 7 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)

Tämän ei pitänyt mennä näin. Heidän pitäisi lähteä tuota pikaa kotiin. Hän ei halunnut olla Matteon lähellä tämän näköisenä tai tällä tuulella. Oli kamalan huono idea lähteä Matteon perässä mihinkään, vaikka se kutittikin juuri sopivasti vatsan pohjasta. Hän vain oli niin tyytymätön muuhun tilanteeseen, ettei voinut nauttia kaikesta niin kuin olisi halunnut. Kyllä hän olisi halunnut hurvitella pahat ajatuksensa pois, hämätä itseään näillä kaikilla ihanilla asioilla joita hänell maailma juuri nyt tarjoili. Mutta nyt hän olisi vain halunnut kotiin. Tai vielä enemmän, hän halusi Rhiannonin kujakissayhteisöön. Sieltä käsin hän ei voisi yhtäkkiä päättää yhtäkkiä tuhota jotakuta, eihän?
Mutta kun Rhiannon otti juhlat puheeksi, Amor valpastui. Rhiannon oli kysynyt kursailematta, täysin suoraan töksäyttänyt kysymyksensä ilmoille. Se heissä erosi, aivan kuin se muka olisi ollut ainut asia, Rhiannon kysyi suoraan ja Amor kierteli ja kaarteli kautta rantain ja väritteli ja ehosteli sanojaan ennen niiden lauksiua. Amor halusi kyllä kovasti juhliin, mutta hän joutuisi miettimään mitä hän Rhiannonin kanssa tekisi. Rhiannon ja rikos alkoivat syystä samalla kirjaimella.
Matteo kohotti kulmakarvojaan Rhiannonin kysymykselle:
“Mitkä juhlat?”
“No *ne* juhlat. Tiedät kyllä.”
Matteo suipisti suutaan ja näytti hetken mietiskelevältä.
“Valitettavasti en tiedä mistä puhutte.”
Varmastihan se valhetta oli. Ei kai Matteon kaltainen kissa jäänyt kutsumatta oli kyseessä millaiset pirskeet tahansa.
“Juokaahan nyt. On epäkohteliasta odotuttaa illan isäntää”, Matteo huitaisi kuppeihin päin, “piristää varmasti mieltä.”
Amor oli irtautunut kehostaan kahdeksi kissaksi, jotka taistelivat keskenään. Tunne ja järki. Taistelu oli äitynyt erittäin äänekkääksi, Amorin korvissa soi. Hän yritti pitää kunniallisuuden riippeistään kiinni, vaikka se oli hyvin vaikeaa tällaisena ryysyläisenä.
“Tietenkin. Mutta sen jälkeen meidän on mentävä kotiin kaikesta ilosta huolimatta”, Amor sanoi ja kumartui kupin ääreen, mutta sitä ennen vielä vilkaisi Matteon hymyileväisiä silmiä.

//Rhiannon?

Author: Lonkero

Kirjoittaja: Lonkero