Amor
Kujakissayhteisön seinät alkoivat heti kaatua Amorin päälle. Hänen sielunsa oli vankina tässä hikisessä majassa ja tätä pitäisi kestää koko päivä! Päiväsaikaan oli täysin mahdotonta pujahtaa pesästä kenenkään huomaamatta, joku kyllä huomaisi viimeistään sen että joku puuttui.
“Rhiannon, oletko unohtanut keitä me olemme? Luota minuun. Tietenkin löydämme sinne”, Amor sanoi eikä epäillyt yhtään sanojaan. Tietenkin he löytäisivät.
Ilta pimeni ja jännitys alkoi kulkea Amorin ympärillä heti siitä lähtien kun aurinko oli katsonut heitä väsyneellä silmäyksellä. Sähköä oli ilmassa. Hän oli niin innoissaan, vaikka kaiken takana oli outo kalvava pelko. Hän ei halunnut, että bileet muuttuisivat teloitusbileiksi. Siksi hänen oli puhuttava Rhiannonin kanssa.
“Kuules sisko. Tänään kukaan ei kuole. Ymmärrätkö? Vaikka joku tekisi minkä tahansa vääryyden, anna olla. Tiedätkö miksi?” Amor piti pienen taidepaussin, vaikkei odottanutkaan Rhiannonin vastausta, “siksi, että emme halua tulla karkotetuiksi näistä piireistä, johon olemme vasta yrittämässä. Laitamme parhaat päälle henkisesti ja fyysisesti, näytetään nättiä naamaa ja ollaan miellyttäviä. Eikö? Pidetään mölyt massuissa”
//Rhiannon?
