Rhiannon
Ei Rhiannon ollut epäillyt mitään muuta. Sieltä se Alfa-Amor nimittäin saapui ja tyylillä, kuten aina! Ja vieläpä samaan häkkiin. Yhtäkkiä kaksijalka irrotti Amorin asusteen ja työnsi kollin syvemmälle häkin sisuksiin. Rhiannon vilkaisi kaksijalkaa järkyttyneenä.
“Me näimme aika paljon vaivaa, että saimme hankittua nämä!” mustavalkoinen naaras sähähti tympääntyneenä ja läpsäisi luonnottoman pitkää kulkijaa käpälälleen, kun tuo irrotti hänenkin vaatekappaleen. No, se lause ei pitänyt niin hyvin paikkaansa, sillä hän oli löytänyt heidän asusteet sattumalta, mutta jos kyseistä sattumaa ei olisi tapahtunut, olisivat he joutuneet suorastaan taistelemaan näistä asusteista!
“No, Alfa-Amor, mitä me ajattelimme teh-”, Rhiannon ei edes saanut sanottua lausettaan loppuun, kun hirviö nytkähti liikkeelle ja heidän vankilansa meinasi heilahtaa lattialle. Näinkö sitä kaksijalat tapasivat kohdella arvovieraita? Vielä he näyttäisivät heille! Muuten matka kului tasaisesti ja rauhallisesti. Se omituinen, Rhiannonin kissaksi olettama otuskaan ei ollut sanonut mitään eikä Rhiannonkaan halunnut puhua ylimääräisten korvaparien kuullen. Ties mikä Päivänsäteen vakooja se otus olikaan! Matka ei kestänyt kauaa ja pian he olivatkin taas pysähdyksissä. Pystykulkija nappasi heidän vankilansa ja lähti kuljettamaan sitä heidän pesälleen. Rhiannon yritti katsella ympärilleen, mutta ei nähnyt paljoa mitään. Häkki oli selvästi liian pieni kahdelle näin suurenmoiselle kissalle! Lopulta he pääsivät sisälle ja lämmin ilma toivotti heidät tervetulleeksi. Tuoksu oli omituinen, ilmassa tuoksui monelle eläimelle. Jossain jopa tuoksui hiiri! Söivätkö kaksijalatkin hiiriä aamupalaksi? Sitä Rhiannon ei ollutkaan koskaan ajatellut…
//Amor? 😮
