Amor
Kaikki oli tapahtunut kuin napin painalluksesta. Kirjaimellisesti niin tapahtuikin. Vertauskuva oli siis melko mielikuvitukseton ja ontuva. Häkin ovi heilahti auki kuin huis vaan. Tilanne, ei ollut vaikuttanut äityvän pahaksi, joten Amor oli päättänyt pistää käpälänsä peliin ja avittaa kaksikkoa toistensa luo. Yhdistelmää oli testattava. Ja mikä parhainta, ei Rhiannon ollut edes halunnut tappaa kollia heti, eli voisiko jopa sanoa naaraan pitävän tästä?
Mutta hetkinen. Raavaan kollin häkki ei ollutkaan ainoa, joka oli avautunut. Vasta nyt Amor huomasi alhaalla hiljalleen syttyvän kaaoksen. Hän nielaisi.
“O ou.” Kissat alkoivat rynniä ulos vankiloistaan. Mikä pahinta, Rhiannon oli siellä heidän kanssaan. Ja Amor oli kyllä nähnyt joidenkin kissojen nälkäiset katseet. Ei edes raivo-Rhiannon voisi hoidella noin kiihkeää kissaluamaa. Heidän olisi lähdettävä. Heti.
“Rhiannoooon!” Amor kujersi häkkipinojen päältä, hänne äänensä kuitenkin muuttui hieman kireämmäksi loppua kohden mentäessä, “nyt kuulkaas lähdetään. Muuten täällä aletaan kypsyttelemään sitä tuoretta lihaa!”
Amor loikkasi alas vellovan kissamassan sekaan. Kuhina kävi, tappeluita, kihitystä ja onnen purskahduksia. Satoja risteäviä tassuja. Hän riensi Rhiannonin ja kollin luokse.
“Siis niin kuin tällä sekunnilla. Ja ota se kollinretale mukaan!”
//Rhiannon? 😉
