Päivänsäde

235 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)

Kiristelin hampaitani Härmän uppiniskaisuudelle. Kolli oli ruvennut kiristämään minua – siis minua, Yhteisön suurta johtajaa?! – aikomalla kertoa pennusta kaikille. Minun olisi tehnyt mieli nauraa, niin pöljältä se tuntui. En tehnyt niin. Sen sijaan minä kohosin olemukseni tasolla Härmän yläpuolelle ja kuvittelin katsovani häntä jostakin korkealta, kuin haukka saalistaan yläilmoista.
Härmä tuijotti minua silmä kovana. Minä tuijotin takaisin. Pentu vikisi makuualustallani imettäjänsä perään.
“Luuletko sinä tosiaan, että sinulla on minkäänlaista valtaa minuun?” naurahdin kolkosti. Härmä kohotti leukaansa sen oloisena, että ajatteli kai oikeasti olevan. “Voit kertoa pennusta muille, pidä vaikka tiedotustilaisuus. Mutta loppupeleissä sinä olet minun käpäläni alla, aivan kuten kaikki muutkin. Kerro pennusta, niin Kanerva saa kärsiä. Ja oi, hän tosiaankin saa kärsiä. Olen oppinut luovaksi kidutusmenetelmissäni. Kissoista saa irti vaikka millaisia hauskoja ääniä, kun nykii oikeista kohdista. Ja kun olen valmis Kanervan kanssa – tai sen, mitä hänestä on jäljellä – sinusta tulee minun seuraava leikkikaluni.” Puheeni oli muuttunut pahaenteiseksi ärinäksi, ja huomasin seisovani alle kuononmitan päässä harmaasta parantajasta. “Minä tykkään leikkiä leluillani pitkiä, pitkiä aikoja.”
Härmän ilmettä oli vaikea lukea. Joko kolli piti uhkauksiani pelkkänä bluffina tai sitten hän puntaroi vaihtoehtojaan. Mutta jos parantajan olisi jo pitänyt tietää yksi asia minusta, niin se, että minun raivollani ei ollut rajoja, enkä minä kaihtanut keinoja antaessani sen roihuta.
“Valinta on sinun: kärsitkö karun kohtalon kynsissäni vai otatko tuon rääpäleen kiltisti riesoiseksi ja me voimme leikkiä että tätä keskustelua ei tarvinnut käydä?”

//Härmä? >:0

Author: EmppuOmppu

.

Kirjoittaja: EmppuOmppu