Kobra
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Johan olin itseni liemeen saanut. Ainakin pari kuuta takaperin olin törmännyt Malvaruusu-nimiseen naaraskissaan – aika teräväkielinen tapaus -, joka oli ilmoittanut jämerästi, että minun oli lähdettävä hänen mukaansa. Ja niinhän minä olin sitten lähtenyt, tosin en silkkaa hyvää hyvyyttäni. Minulla oli nimittäin tehtävä, ja sen suorittaminen vaati minua astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. En kuitenkaan ollut olettanut sen olevan ihan näin kirjaimellista.
Se kohtaaminen oli mullistanut elämäni, mutta ei sanan positiivisessa merkityksessä. Kuuluin nyt jonkinlaiseen kulttiin – tai Kujakissayhteisöksi he kai sitä nimittivät, mutta minusta ne olivat yksi ja sama asia – ja minun tulemiseni ja menemiseni määräsi nykyään muuan naaras nimeltä Päivänsäde. Hän oli se Malvaruusun lahjattomampi sisko, kuten kilpikonnakuvioinen oli minulle tokaissut ensitapaamisemme yhteydessä.
Ei tarvinnut olla mitenkään erityisen hyvä numeroiden pyörittelyssä tietääkseen, että karkaaminen oli typerä ajatus, sillä oli niin pahasti alakynnessä. Hylätty kaksijalkojen rakennus – pesäksi sitä myös nimitettiin – kuhisi toinen toistaan häijymmän näköisiä katteja, jotka noudattivat kuuliaisesti johtajansa jokaista käskyä. Niskuroijia rankaistiin tuntuvasti, enkä minä mielinyt ottaa kuonooni ilman tarpeeksi painavaa syytä.
En suinkaan ollut jäänyt laakereilleni makaamaan. Jokainen mahdollinen hetki tein tutkimustyötä, yritin löytää edes pienen vihjeen murusen siitä, mitä emolleni ja tämän ystäville oli sattunut kuita sitten. Toistaiseksi se ei ollut tuottanut tulosta, mutta en suostunut menettämään uskoani. Minä tiesin jossakin sisimmässäni, että tämä kaksijalkala sekä sen kissat liittyivät jotenkin emoni katoamiseen. Vielä minä saisin totuuden sel-
Jokin tömähti jalkaani vasten.
“Uh!” se jokin ynähti. Katsahdin alaspäin ja huomasin tuijottavani pientä, tummanruskeaa karvapalloa.
“Riemu, varovasti!” toinen ääni naukui jostain sivultani. Silmäni siirtyivät Riemu-karvapallosta hopeanharmaaseen naaraaseen, jolla oli hätkähdyttävät smaragdinvihreät silmät. Olin nähnyt tämän kissan aiemminkin, mutta en millään saanut nimeä päähäni.
“Anteeksi tuosta”, naaraskissa pahoitteli tassuteltuaan luokseni.
Räpäytin silmiäni. “Eipä se mitään.” Huomioni kääntyi takaisin pörröturkkiseen pentuun, jonka vihreät silmät tutkailivat minua uteliaasti. “Tutkimusretkelläkö olet?” kysyin kallistaen aavistuksen päätäni sivulle.
“Joo!” Riemu nyökytteli reippaasti. “Olen käynyt kaikkialla paitsi yläkerrassa!”
“Minä olen käynyt siellä, ei ole kovin hääppöinen paikka”, vastasin ja palasin muistoissani ensimmäiseen päivääni, jolloin Malvaruusu oli vienyt minut rakennuksen toiseen kerrokseen tapaamaan Päivänsädettä. Melko mitäänsanomaton tila, jossa olisi Päivänsäteen ja se yksisilmäisen kollin lisäksi varmasti mahtunut nukkumaan useampikin kissa.
“Kuinka vanha sinä olet?” tiedustelin pennulta, joka saattoi olla vain neljänneskuita vanha tai sitten muuten vain hyvin pienikokoinen.
//Ruusunen?
