Roska
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
”Kyllä minun on laitettava, jos tahdomme sen toimivan”, selitin rauhallisella, mutta kannustavalla äänellä itsensä Cosmokseksi esitelleelle kollipennulle. Kun olin sen saanut sanotuksi, pentu kiepsahti ympäri takaisin jalkeilleen ja näytti siltä kuin olisi ollut lähdössä jonnekin. Kurtistin kulmiani hieman pettyneenä ja ärsyyntyneenä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koskaan parantaessani pentua – oikeastaan ensimmäinen kerta parantaessani ketään, mutta ei nyt takerruta siihen – ja muutenkaan olin pennun kanssa kaksin ensimmäisiä kertoja, joten en oikeastaan tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua. Yritin miettiä, mitä Härmä olisi tehnyt tilanteessani.
”Hei, äläpäs mene minnekään”, naukaisin kohteliaasti ja siirryin nopeasti pennun eteen niin, ettei tämä päässyt kulkemaan ohitseni. Cosmos oli äimistynyt ja hän katsoi minua näyttäen siltä, että olisin tehnyt isonkin virheen. Oli pennun vuoro kurtistaa kulmiaan, mutta tämän eriväristen silmien katse oli huomattavasti terävämpi ja ärsyyntyneempi kuin minun. Vain alle kolmasosan minun kokoiseni pentu suoristi ryhtinsä ja kohtasi reippaasti ja empimättä katseeni.
”Menenpäs. En tahdo mitään suussasi käynyttä töhnää sotkemaan turkkiani”, pentu vastasi koppavalla äänellä. Pysyin rauhallisena ja yritin selvitä tilanteesta kuten Härmä. Kumarruin hieman matalemmaksi päästäkseni Cosmoksen tasolle ja kohtasin uhmakkaan pennun erivärisen katseen. Omani pyrin pitämään mahdollisimman neutraalina, sillä en todellakaan halunnut pennun ryntäävän ulos pesästä ja järjestävän jotain valtavaa näytelmää. Se tästä olisi vielä puuttunut, että Päivänsäde olisi joutunut selvittelemään tätä ongelmaa.
”Mikäli tahdot haavojesi paranevan, tämä töhnä on laitettava turkillesi. Jos emme hoida noita jalkojesi haavoja, ne voivat tulehtua pahasti. Silloin sinulle nousee korkea kuume, joka paikkaa särkee, jalkasi alkavat märkiä ja olet hyvin, hyvin kipeä. Meidän olisi hyvä hoitaa tämä nyt pois alta, sillä tulehtuneen haavan hoitaminen on hyvin paljon vaikeampaa”, puhuessani pidin Härmälle epätyypillisiä pieniä taukoja, yrittäessäni muistella kaikkea salassa oppimaani. Oppiminen oli ollut tavallista haastavampaa, sillä kuten muut, minä en voinut kysyä Härmältä ohjeita. En halunnut kenenkään tietävän, että olin oikeasti kiinnostunut tästä parantamisjutusta.. Se olisi herättänyt muissa liialti huomiota, enkä minä halunnut sitä ollenkaan.
//Cosmos?
