Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
“Onneksi olkoon, odotat pentuja.” Härmän sanat kolahtivat kovaa ja jäivät kaikumaan korviini kuin ikävä tinnitus. Harmaa parantaja sanoi vielä jotakin muutakin, mutta olin uutisesta yhä niin shokissa, että saatoin vain tuijottaa tätä epäuskon vallassa.
Pentuja? Odotin pentuja? Kharonin pentuja? Meidän pentujamme? Montako pentua? Minun sisällänikö? Kysymykset pyörivät mielessäni vinhaa vauhtia, ja tunsin pienen paniikin poikasen pyrkivän ylös kurkkuani pitkin ja salpauttavan samalla hengitykseni. Kun Härmä oli poistumassa paikalta, käännyin katsomaan kumppaniani, jonka uskoin jakavan kanssani saman järkytyksen, mutta sen sijaan näinkin Kharonin poikkeuksellisen iloiset kasvot. Missä oli se järkytys, jonka olin odottanut näkeväni?
“Tämä on mahtavaa!” Kharon hihkaisi, selvästi enemmän innoissaan kuin kauhuissaan ajatuksesta pentujen saamisesta. En saattanut uskoa, että hänen reaktionsa oli todellinen. Oliko hän oikeasti mielissään tästä?
“Ei”, vastasin ääni käheänä ja yritin nieleskellä saadakseni sen kuulumaan paremmin, “ei ole mahtavaa.” Ilmeestäni saattoi helposti päätellä, että olin kaikkea muuta kuin iloinen uutisesta. Myös Kharonin onnistui tulkita tunnetilani oikein, ja hänen haltioitunut hymynsä vaihtui nopeasti tympääntyneeksi kulmien kurtistukseksi.
“Mitä ketunläjää tuo on tarkoittavinaan? Pennuista kuuluu olla onnellinen!” kumppanini maukui terävästi, enkä voinut olla panematta merkille hänen äänensä syyttävää sävyä. “Miten voit olla niin itsekäs? Olen menettänyt ihan kaiken, enkä saata uskoa, että pilaat minulta tämän ainoan hyvän asian, joka minulle on koskaan tapahtunut!”
Kharonin sanat saivat minut entistä järkyttyneemmäksi. Miten hän saattoi puhua minulle noin tällaisella hetkellä?! Punnersin itseni ylös vähän turhan nopeasti, ja se sai huimaukseni pahenemaan hetkellisesti, mutta olin juuri nyt niin vihainen kumppanilleni, että huippaus tuntui pieneltä sen rinnalla.
“Minäkö itsekäs?” viuhdoin hännälläni. “Luulin, että minä olen yksi niistä hyvistä asioista, joita sinulle on tapahtunut, mutta näköjään merkkaan sinulle vähemmän kuin nämä sisälläni kasvavat loiset!” Sillä hetkellä “loinen” kuulosti parhaimmalta tavalta kuvata epätoivottuja pentuja, jotka olivat vallanneet sisukseni ja imivät ahnaasti elinvoimaani joka päivä vähän enemmän. Huomasin, että sanavalintani sai Kharonin loukkaantumaan entistä pahemmin.
Ärähdin ääneen ja painelin sen jälkeen sanaakaan sanomatta kumppanini ohitse ulos pesästä. Juuri nyt kaikista vähiten halusin olla Kharonin seurassa, joka ei selvästikään kyennyt ymmärtämään, miten kamalalta minusta tuntui saada tietää, että sisälläni kasvoi jotakin, joka ei mielestäni sinne kuulunut.
Keijukainen istui yhä Litteäkiven vieressä, mutta Tyrskytiikeri oli lähtenyt jo johonkin tämän luota sillä välin, kun olimme olleet parantajan pesässä. Kurkkuani kuristi, kun lähestyin kasvattiemoani. Minua pelotti kertoa hänelle uutiset pennuista, sillä tiesin, millainen naaraan suhtautuminen minun ja Kharonin kumppanuuteen oli jo ollut. Kuitenkin minusta tuntui siltä, että juuri emoni oli ainoa kissa, jolle saatoin puhua asiasta tällä hetkellä.
“Voimmeko puhua jossakin kahdestaan?” kysyin Keijukaiselta, joka nosti harmahtavan vihreän katseensa minuun turkistaan, jota tämä oli ollut sukimassa.
“Voimme puhua tuolla”, naaras viittasi hännällään Litteäkiven alla sijaitsevaan koloon, jonne yhteisö säilöi ruokansa.
Livahdin Keijukaisen edellä hämärään onkaloon ja käännyin sitten kohtaamaan tämän kasvotusten. Yritin löytää sanoja, mutta asian sanominen ääneen kuulosti mahdottomalta ja niin vastenmieliseltä, että ihan pahaa teki.
“Odotan pentuja”, töksäytin lopulta hieman tökerön kuuloisesti, “enkä tiedä, mitä teen. Kharon suuttui minulle, kun en ollutkaan uutisesta iloinen niin kuin hän, ja suoraan sanottuna minua kauhistuttaa ajatella, että kuun päästä minun pitäisi kyetä puskemaan itsestäni ulos kissanalkuja…” Lysähdin istumaan, sillä seisominen alkoi tuntua liian raskaalta. Painoin pääni alas vähän häpeissäni, ja odotin sydän tykyttäen hermostuneesti kasvattiemoni tuomiota. Pelkäsin, että hän ei voisi enää rakastaa minua samalla tavalla kuin ennen.
//Keiju? D:
