Tyrskytiikeri
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Keijukaisen nuiva suhtautuminen ehdotukseeni ei ollut mitenkään uutta. Vastahakoisuudesta huolimatta naaras suostui kuitenkin pysähtymään, tietenkin väittäen olleensa aikeissa tehdä niin joka tapauksessa. Niinpä niin. Hän määräsi minut etsimään meille suojapaikan, mihin minä ryhdyin mukisematta huolimatta äreän johtajan tympeästä lisäkommentista. Missä vain oli parempi kuin tässä tuiskussa.
Kun räntäsade laantui, aurinko oli jo painumassa mailleen. Keijukainen halusi kuitenkin välttämättä jatkaa matkaa, vaikka järkevintä olisi ollut jäädä löytämääni suojapaikkaan seuraavaan aamuun asti. Mutta kun Keijukainen jotakin päätti, muiden ei auttanut kuin kiskoa itsensä ylös ja tehdä mieliksi. Niinpä matka jatkui, kunnes Keijukainen pysäytti retkueen uudestaan jonkin ajan päästä metsän ja nummen rajalle.
Tuttuun tapaan johtaja lähetti saalistajat etsimään ruokaa ennen nukkumaanmenoa, ja minä satuin olemaan yksi niistä onnekkaista, jonka nimi oli mainittu lähtijöiden joukossa. Olin aivan varma, että tämä oli taas yksi Keijukaisen häijy tapa rangaista minua siitä, kun olin mennyt aiemmin neuvomaan häntä pysähtymisestä.
Lisäkseni saalistamaan oli määrätty Roska, Leopardi, Järkäleloikka, Härmä sekä Rubiini. Tällaisella joukolla onnistuisimme joko löytämään saalista koko matkaseurueelle tai karkottamaan viimeisetkin riistaeläimet metsästä. Mukana oli muutama melko kokematon kissa – mainittakoon esimerkiksi Roska ja Rubiini -, joiden saalistustaitoihin minulla ei ollut kovinkaan suurta luottoa. Siispä minun olisi – jälleen kerran – yritettävä saada kiinni saalista ainakin parin kissan edestä, jotta kaikki saisivat varmasti syödäkseen.
Johdatin saalistajat – Deimosta ja Leopardia lukuun ottamatta, sillä kaksikko oli suunnannut nummille – syvemmälle metsään, jossa hajaannuimme kukin omiin suuntiimme. Päästyäni kauemmaksi muista oloni keveni huomattavasti. Ainoa mahdollisuus nauttia rauhasta ja yksinäisyydestä oli nykyään saalistuksen yhteydessä, joten otin siitä kaiken irti.
Onnistuin nappaamaan lyhyen ajan sisällä oravan sekä pienen päästäisen. Tarkoitukseni oli etsiä vielä lisää saalista, kun korviini kantautui huolestuttava ääni: kettu. Punaturkkisen koiraeläimen haukahdukset kuuluivat läheltä, ja se kuulosti olevan jahdissa. Viisainta olisi
varmaankin ollut lähteä toiseen suuntaan, mutta jostain syystä minun oli pakko seurata ääntä.
Saavutin melko pian kiihtyneesti haukahtelevan ja murisevan pedon, joka oli noussut kahdelle jalalle ohutrunkoista leppää vasten. Se yritti tavoitella jotakin, joka oli puussa. Minulta meni hetki tajuta, että ketun tähtäimessä oli alaoksistossa kyyhöttävä musta kissa – Roska.
*Ketunläjät*, ajattelin hammasta purren. Nuori naaras oli pahassa pinteessä, eikä varmasti pärjännyt yksinään kettua vastaan taistelussa.
“Hei, ketunlöyhkä!” sanat tulivat ulos suustani ennen kuin ehdin ajatella kahta kertaa tilanteen vaarallisuutta. Tiesin vain, että jonkun oli autettava Roskaa, ja koska ketään muuta ei näkynyt lähistöllä, minun oli selvästi oltava se joku. “Kiusaisit mieluummin täysikasvuisia kissoja!”
Kettu kiepahti katsomaan suuntaani. Sen silmät välähtivät, kun se tajusi tarjolla olevan helpompaa saalista. Turha luulo! Pörhistin turkkini täyteen mittaansa ja sähisin varoittavasti ketulle, joka oli unohtanut yhä puussa kököttävän Roskan. Peto lähestyi minua hitaasti, kuin testaten, millainen uhka olin sille.
“Juokse!” huusin Roskalle, ennen kuin hyökkäsin kettua päin. Sivalsin sitä kuonoon kynsilläni, ja se vinkaisi kivuissaan ja selvästi vähän yllättyneenä. Jatkoin huitomista ja yritin pysyä etäällä sen tappavasta hammasrivistä.
//Roska tai Järkäle?
