Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Eloklaanin reviiri
//TAISTELUTARINA
Lieskakajon sanat saivat Kharonin vain vihaisemmaksi. Kollin oli vaikeaa saada kunnon otetta ajatuksistaan, kun ympärillä riehui raivoisa taistelu. Eloklaanilaiset ja hyökkääjät riehuivat toistensa kimpuissa yrittäen tehdä toisistaan selvää. Kharon ei pitänyt siitä, millä tavalla hänen entinen mestarinsa syyllisti häntä.
”Ei se ole niin yksinkertaista!” Kharon tiuskaisi tuohtuneena ja loikahti karvat pystyssä eteenpäin kohti Lieskakajoa. Punaturkkinen soturi kavahti taaksepäin. Lieskakajo ehti juuri ja juuri väistää valkoturkkisen kujakissan iskun, kun Kharon sivalsi häntä kohti terävillä kynsillään. Lieskakajo näytti pettyneeltä. Kharon oli myös pettynyt, mutta hän ei kyennyt tuomaan sitä ilmi ilmeillään. Viha oli liian voimakas tunne, joten erakon kasvoilla oli vain raivostunut ilme.
Lieskakajo oli todellakin paljastunut aivan liian hyväuskoiseksi kissaksi, sillä tämä uskoi Mesitähden valheisiin sokeasti eikä kyennyt edes ajattelemaan, että päällikössä voisi olla jotain vikaa. Mutta Kharon oli varma siitä, että hän itse tiesi mikä oli totta. Kolli oli varma Mesitähden pahuudesta ja siitä, että päällikkö oli maailman itsekkäin kissa, joka välitti vain omasta edustaan.
”Minä en palaa Eloklaaniin. En ennen kuin Mesitähti on kuollut ja muutkin ovat ymmärtäneet, miten sairas hän on”, Kharon ärähti ja syöksähti taas kohti entistä ystäväänsä. Hän ei olisi halunnut haavoittaa Lieskakajoa, mutta kolli oli itse valinnut puolensa, eikä Kharon voisi päästä häntä menemään noin vain. Lieskakajo pudisteli päätään.
”Kharon, älä”, kolli pyysi, mutta Kharon ei kuunnellut. Hän sivalsi taas kynsillään ilmaa niin, että Lieskakajo joutui väistämään. Kynnet hipaisivat punaturkkisen soturin viiksikarvoja.
”Jos sinä et voi nähdä totuutta, sinunkin on kuoltava, Lieskakajo”, valkoturkkinen kolli sanoi terävällä äänellä, ”kaikki Mesitähden liittolaiset ovat minun vihollisiani, etkä edes sinä ole poikkeus. Jos sinä uskot Mesitähteä, minulle sinä olet jo kuollut.”
Lieskakajo katsoi epätoivoisena entistä oppilastaan. Kharon oli raivoissaan ja pettynyt. Hän ei voinut uskoa, että Lieskakajo petti hänet sillä tavalla. Se oli merkki siitä, ettei hänkään oikeasti välittänyt Kharonista.
Kharon naamioi taas surunsa vihaksi. Hän oli surullinen siitä, millaiseksi kissaksi Lieskakajo oli paljastunut. Kujakissa tiesi, että Lieskakajo oli häntä parempi taistelija, mutta raivo sai hänet unohtamaan sen. Ainoa ajatus Kharonin mielessä oli, että hänen olisi tapettava Lieskakajo. Soturi oli myös osasyyllinen Kharonin lähdölle, joten hänen oli kuoltava aivan kuten Ruskalinnunkin. Kharon syöksyi kynnet ojossa kohti raidallista kollia. Koska Lieskakajo oli kaikkea muuta kuin nopea ja ketterä, hän ei millään ehtinyt väistää nopeaa syöksyä. Lieskakajo oli kuitenkin etevä taistelija, joten hän otti Kharonin hyökkäyksen vastaan ongelmitta. Kaksikko lennähti yhdessä hankeen niin, että eloklaanilainen jäi Kharonin alle. Soturin onnistui potkaista Kharonia vatsaan, jolloin hyökkäys loppui siihen ja Lieskakajo sai potkaistua entisen ystävänsä pois päältää. Kharon ärähti kivusta ja lennähti hankeen. Lunta lehahti ilmaan, kun Kharon putosi pehmoiseen lumeen. Hän kampesi itsensä ripeästi pystyyn ja katsoi raivoissaan Lieskakajoa, joka oli myös ehtinyt nousta jaloilleen.
Kharon teki uuden hyökkäyksen, mutta Lieskakajo ehti väistää sen. Soturi juoksi Litteäkiven toiselle puolen ja Kharon seurasi perässä.
”Älä juokse karkuun vaan taistele!” jaloistaan nopeampi Kharon ärähti loikatessaan Lieskakajon selkään.
//Lieska?
