Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Päivänsäde kertoi epäilyksistään Silverin luotettavuuteen liittyen. Olin pistänyt merkille saman asian; Silver ei tosiaankaan vaikuttanut yhteisön jäsenistä kaikista luotettavimmalta. Kolli oli ainakin toistaiseksi noudattanut sääntöjä ja pysynyt poissa ongelmista, mutta hänen ottamisensa mukaan voisi olla Kujakissayhteisölle liian suuri riski. Toinen riski olivat ehdottomasti yhteisön tuoreimmat jäsenet Ruskalintu ja Sulkavirta. Mutta heistä voisi olla hyötyä myöhemmin. Sulkavirta oli Kuolonklaanin varapäällikön tytär ja Ruskalintu taas Eloklaanin entinen jäsen. Jos joutuisimme ongelmiin, voisimme ottaa heidät panttivangiksemme ja uhata heidän henkeään. En uskonut, että Kuolonklaanin varapäällikkö noin vain haluaisi tyttärensä kuoleman, ja Mesitähti sen sijaan kuulemani mukaan rakasti jokaista eloklaanilaista kuin omaa perhettään – paitsi tietysti Tyrskytiikeri-raasua. Raidallisen kollin Mesitähti oli hylännyt kylmäverisesti samalla paljastaen todellisen luontonsa. Olin vajonnut ajatuksiini, ja katseeni oli kohdistunut jonnekin tyhjyyteen Päivänsäteen ja portaikon välille. Kun palasin takaisin ajatuksissanikin tähän hetkeen, kohdistin katseeni Päivänsäteeseen.
”Silver jää siis tänne”, lausahdin rauhallisella äänellä ja jatkoin sitten, ”Keijoakaan on turha ottaa mukaan. Hän vain hidastaisi vauhtiamme ja aiheuttaisi ongelmia. Hänestä on enemmän hyötyä kaksijalkalassa.” Päivänsäde nyökytteli tyytyväisenä päätään. Hänen seuraava kysymyksensä paljasti naaraan miettivän tismalleen samaa asiaa kuin minäkin:
”Otammeko kaikki Mäihän pennut mukaan? Neljä nuorta kissaa kuulostaa melko isolta taakalta ja riskiltä.”
Hetken harkinnan jälkeen pudistelin päätäni.
”Kaksi heistä jääköön kaksijalkalaan. Meillä ei ole aikaa opettaa niin montaa kissaa elämään metsässä. Menninkäinen saa jäädä myös, Mäihän kuolema varmasti saa koko kissan sekaisin”, tuhahdin. En voinut käsittää miten se ärsyttävä kolli olikaan saanut Leopardin jälkeläisen ihailijakseen. Jos totta puhuttiin, minä olin huomattavasti parempi esikuva ja Menninkäisestäkin olisi varmasti kasvanut parempi kissa, jos hän olisi keskittynyt enemmän minun ohjeisiini kuin Mäihän.
”Ennen lähtöämme voisit ottaa selvää, miten hyvin Nefiri, Härmä, Pähkinä ja Rubiini pärjäävät metsässä. Mikäli he ovat toivottomia tapauksia eivätkä kykene selviytymään metsässä, hekin saavat luvan jäädä kaksijalkalaan”, totesin hetken hiljaisuuden kuluttua. Olisin toki voinut tehdä sen itsekin, mutta minä pysyttelin mieluummin kaksijalkalassa. Poistuisin metsään vasta sitten, kun oikeasti on pakko, eli lähtömme aikaan.
//Päivi?
