Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Metsässä tapahtuneen jälkeen en nähnyt enää millään muotoa tarpeelliseksi vihoitella Kharonille, vaikka hän kieltämättä oli ollut viimeisen kuun ajan minua kohtaan täysi mäntti. Pystyin kuitenkin jättämään vanhat kaunat taakseni ja keskittymään yhteiseen tulevaisuuteemme, sillä juuri nyt kaipasin kumppaniani enemmän kuin koskaan. Yksin en nimittäin uskonut selviäväni tästä taipaleesta jälkikasvujemme kanssa.
Kumppanilleni tämä vaikutti sen sijaan olevan toiveiden täyttymys, ja hän kertoi jopa miettineensä nimiäkin pennuille. Itse en moiseen ollut haaskannut aikaani, lähinnä siitä syystä, että minua oli ahdistanut pelkästään ajatella niiden syntymistä. Nyt kun nuo kolme vatsani vallannutta riiviötä oli vihdoin ulkona, ajatus nimistä oli ajankohtaisempi, ja rupesin itsekin pyörittelemään mielessäni sopivia vaihtoehtoja kolmannelle pennulle. Kharon oli ehdottanut kahdelle pennulle nimeksi Cosmosta ja Fornaxia, ja minusta ne olivat kelponimet jälkeläisillemme – eivät lainkaan liian tavalliset tai tylsät.
Silmäilin nukkuvia pentuja ajatuksiini uppoutuneena. Katseeni pysähtyi valkoisen pennun kohdalle, joka sattui myös olemaan pentueen ainoa naaras. Siristin vähän silmiäni, ja silloin mieleeni tupsahti täydellinen nimi vanhimmalle tyttärelleni.
”Lyra. Tämän nimeksi tulee Lyra”, ilmoitin kumppanilleni ja sipaisin hännänpäälläni valkoista pentua. Kharon nyökytteli päätään hyväksyvästi.
”Se on hieno nimi”, hän kehräsi mielissään. ”Siinä tapauksessa hän voisi olla Cosmos” – Kharon kumartui koskettamaan nenällään eniten itseään muistuttavaa pentua, minkä jälkeen kääntyi vielä tummanharmaan kollipennun puoleen – ”ja hän Fornax.”
“Lyra, Cosmos ja Fornax”, toistin ääneen kaikkien pentujen nimet, ikään kuin testatakseni, miltä ne tuntuivat kielen päällä. Sointuivatpa ne somasti yhteen.
“Keijukainen! Päivänsäteen pennut syntyivät!” Leopardin innostunut kailotus kuului pesään asti, mistä tiesin kasvattiemoni palanneen juuri. Epäilemättä naaras suuntaisi seuraavaksi uutisen kuultuaan katsomaan minua ja uusia Yhteisön jäseniä, joten niinpä käännyin kumppanini puoleen ja pyysin niin nätisti kuin vain suinkin osasin:
“Saisinko olla hetken Keijukaisen kanssa kahdestaan?”
Kharon katsahti minuun hiukan epäluuloisesti. Kolli ei selvästikään olisi halunnut lähteä pentujen luota, minkä ymmärsin toki hyvin, mutta minä tarvitsin hetken rauhassa emoni kanssa. Tämä oli ollut minulle raskas päivä, enkä juuri nyt jaksanut sitä negatiivistä ilmapiiriä, joka syntyi aina, kun Keijukainen ja Kharon olivat samassa tilassa.
“Ihan hetki vain.” Katsoin kumppaniini vetoavasi, ja lopulta kolli myöntyi. Hän vilkaisi vielä rakastavasti pentujamme, ennen kuin nousi ylös ja tassutti pesän suulle. Heti kollin astuttua ulos pesästä Keijukainen livahti vuorostaan sisään.
“Tervehdi pennunpentujasi: Lyraa, Cosmosta ja Fornaxia”, naukaisin emolleni, antaen tälle hymyntapaisen. Minulla oli edelleen hieman ristiriitainen olo koko tilanteesta, ja Keijukainen oli ainoa kissa, jolle saatoin näyttää sen suoraan, sillä Kharon olisi mitä luultavammin vastaavassa tilanteessa vetänyt vain herneen syvemmälle nenäänsä ja ladellut lisää syytöksiä itsekkyydestäni.
//Keiju?
