Lyra
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Lyra palasi kujakissojen pesälle hiiri suussaan. Hänellä oli käynyt todella hyvä tuuri, kun hän oli saanut kiinni hiiren. Naaras oli päättänyt viedä tämän suoraan emolleen, jolle hän oli ollut etsimässä riistaa. Lyra pudisteli päätään muistaessaan Cosmoksen teot. Kuinkahan hänen emonsa mahtoi voida? Olikohan Päivänsäde kuinka huolissaan Yhteisön tilanteesta? Lyra ainakin oli, häntä tietyllä tapaa huolestutti Cosmoksen ja myös Malvaruusun läsnäolo. Hän ei todellakaan luottanut kilpikonnakuvioiseen naaraaseen. Malvaruusu oli aina ollut hänestä jotenkin epämiellyttävä, olihan naaras sentään Mesitähdelle verisukua ja kaiken lisäksi kollin kasvattama. Sen takia Lyrasta oli väärin, että Malvaruusu oli täällä. Ja Cosmos, kolli oli yrittänyt pettää Yhteisön. Kuinka he voisivat koskaan luottaa kolliin? Lyra nielaisi, kuinka hän voisi koskaan luottaa veljeensä? Lyra katsahti portaikkoon, josta pääsisi pesän yläilmoihin missä Päivänsäde majaili. Lyra lähti loikkimaan kohtuullisen sulavasti pesän yläosaan. Päästessään sinne naaras ravisteli vielä turkkiaan, hän tahtoi näyttää mahdollisimman siistiltä kohdatessaan emonsa. Se oli kunnioittavaa, kaikkien pitäisi sukia turkki kuntoon ennen johtajan tapaamista. Lyra laski hiiren pesän lattialle ja alkoi sukimaan turkkiaan nopein vedoin. Hän siisti nopeasti pitkän turkkinsa pyörteet ja siisti vielä poskikarvansa. Sen tehtyään Lyra nappasi hiiren suuhunsa ja asteli emonsa luokse. Naaras laski hiiren toisen lähelle ja laski päätään kunnioittavasti.
“Hei Päivänsäde, emo. Toin sinulle syötävää, saalistin sen sinua varten”, Lyra naukaisi toiselle kohteliaasti ja istui kohteliaan matkan päähän naaraasta.
“Kuinka sinä voit? Minä olen kovin järkyttynyt Cosmoksen teoista, voinko jotenkin auttaa sinua? Tahdon, että tiedät minun tuomitsevan Cosmoksen teot täysin, hän teki asioita mitä ei vain voi antaa anteeksi”, valkoturkkinen naaras jatkoi ja huokaisi sanojensa päätteeksi. Päivänsäde ei kuitenkaan tuntunut reagoivan hänen sanoihinsa mitenkään ja vain tuijotti eteensä myrtyneen oloisena. Lyra kosketti varovaisesti päällään emonsa lapaa ja hymyili hennosti.
“Minä en aio pettää sinua kohtaan, tahdon että tiedät sen. Sinä voit luottaa minuun jokaisessa hetkessä”, Lyra naukaisi varmalla äänellä ja nyökäytti päätään. Päivänsäde ei kuitenkaan tuntunut vieläkään olevan kiinnostunut hänen sanoistaan tai riistasta.
”Tahdoinkin keskustella Malvaruususta. Minusta on epämiellyttävää, että hän on Yhteisön jäsen. Minun on todella vaikea luottaa häneen, hän on Mesitähden kasvatti.. Koetko sinä, että häneen voi luottaa?” Lyra kysyi toiselta varovaisella äänellä. Hän halusi tietää mitä mieltä Päivänsäde oli. Jos johtaja koki voivansa luottaa Malvaruusuun, Lyrankin olisi opeteltava.. Lyra kuitenkin halusi loppukädessä muodostaa omat mielipiteensä, mutta hänestä oli johtajaa kohtaan kunnioittavaa seurata toisen mielipiteitä eikä kyseenalaistaa niitä liikaa. Miten Yhteisö voisi voida hyvin, jos jokainen kyseenalaistaisi Päivänsäteen jokaisen mielipiteen? Lyra sukaisi varovaisesti rintaansa ja väräytti korvaansa.
//Päivi?
KP-boosti käytössä
