Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Klaanien lähialueet
Pudistin päätäni vastaukseksi Päivänsäteelle, joka oli kysynyt, olivatko asiat metsässä muuttuneet sitten viime käyntini.
”Tämä metsä on pysynyt inhottavan samanlaisena. Olisi ollut mukava yllätys, mikäli metsän tilalle olisi ilmestynyt korkeita kaksijalkojen kivipesiä tai ukkospolkuja ja kaksijalkalan tähtiä”, lausahdin rennosti päätäni pudistellen. Olisin viettänyt mieluummin aikaa missä tahansa kaksijalkalassa kuin metsässä, jossa oloni oli koko ajan turvaton.
”Ainoa positiivinen muutos oli Punatähden kuolema. Tosin Henkäystähti on huomattavasti ankarampi päällikkö, vaan ei se minua haittaa, kunhan hän pitää lupauksensa”, lisäsin vielä kääntäessäni katseeni Päivänsäteeseen, joka kuunteli minua rauhallisesti. Naaras nyökytteli päätään:
”En usko, että hän uskaltaa kääntyä meitä vastaan. Hänkin selvästi tahtoo kukistaa Eloklaanin, eikä Kuolonklaani pysty siihen ilman meitä.”
”Olet aivan oikeassa. Sulkavirta kertoi, että Kuolonklaanin reviirin lähimailla on kaksijalkala”, vaihdoin aihetta yllättäen ja Päivänsäde loi minuun kysyvän katseen.
”Ajattelitko käydä siellä?” harmaa naaraskissa kysyi ja siristi tummia silmiään. Kohautin lapojani.
”Sieltä saattaisi tarttua mukaan yksi jos toinenkin kissa, joka olisi valmis taistelemaan meidän puolellamme”, kasvoilleni hiipi tyytyväinen virnistys. Erityisesti kotikisut ja kaksijalkalan kujilla nälkää näkevät kulkukissat olivat naurettavan helppoja puhua puolellemme. Jos löytäisimme edes pari lähes yhtä hiirenaivoista kissaa mitä moni Kujakissayhteisön jäsen oli, yhteisö saisi edes vähän lisävahvistusta. En halunnut lähteä sotaan näin säälittävällä joukolla.
”Totta, uusista jäsenistä ei olisi haittaa”, Päivänsäde nyökytteli taas päätään, ”ajattelitko lähteä yksin?”
”En, se jos jokin olisi typerää ja liian suuri riski. Härmä ja Rubiini voisivat olla juuri sopivia lähtijöitä. Sinä saat ilmoittaa heille, että he lähtevät mukaani heti huomenna auringonnousun aikaan”, käskytin Päivänsädettä. Kahta kissaa ei näkynyt yhteisön väliaikaisessa leirin kaltaisella aukiolla, enkä tosiaankaan aikonut lähteä etsimään heitä metsästä. Päivänsäteeltä tuntui sujuvan metsässä tarpominen, joten hän sai luvan toimia tänään juoksupoikanani.
//Päivi?
