Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kuriseva vatsani oli johdattanut minut alakertaan hakemaan hiukopalaa. En kuitenkaan ehtinyt alinta porrasta pidemmälle, kun Härmä oli jo kimpussani. Raidallinen kolli ilmoitti, että hänen täytyisi lähteä etsimään jotakin yrttiä kauempaa, sillä Silverillä oli hammassärkyä, eikä siihen ilmeisesti auttanut kuin tämä tietty lääke.
Härmä ei ollut koskaan antanut aihetta epäillä uskollisuuttaan Yhteisölle tai minulle, mutta viimeaikaisten ikävien karkausyritysten varjossa minun oli vaikea luottaa parantajaa matkaan yksinään. Ja totta puhuen tällä hetkellä en luottanut muihin kuin itseeni. Siispä päätöksenteko tapahtui melko vaivattomasti:
“Hyvä on. Lähdemme aamunvaljetessa.”
Olin näkevinäni parantajan silmissä välähtävän jonkin tuntemuksen, kenties hämmästyksen. “Ai, sinä myös? Voit kyllä luottaa minuun, en ole aikeissa karata”, kolli vakuutti.
Nenäni kautta karkasi pilkallinen nauruntuhahdus. “Jos saisin tuoresaaliin joka kerta, kun joku, joka on aikeissa karata, lupaa tuollaista, minulla olisi jo melkoinen kasa koossa.” Hivutin etutassuni pitkälle eteeni ja venytin selkääni pitkään ja hartaasti. Samalla vilkaisin sivusilmällä yhä vieressäni seisovaan Härmään. “Vai eikö sinulle muka kelpaa johtajasi jalomielinen tarjous lähteä seuralaiseksi?”
“Totta kai kelpaa!” Härmä maukui, ja minusta hänen iloinen äänensävynsä kuulosti jopa ihan vakuuttavalta.
“Sitähän minäkin”, suoristauduin ja lipaisin vielä kielelläni rintaturkkiani pariin otteeseen. “Tapaamme ikkunan luona varhain aamusta. Älä nuku pommiin.”
Seuraavana aamuna hiippailin portaat alas alakertaan. Suurin osa kissoista oli yhä sikiunessa. Niin olisin ollut minäkin, ellen olisi ilmoittanut lähteväni Härmän mukaan etsimään lepänkuorta. Olin kertonut pikkuretkestämme ainoastaan Arvelle ja Lyralle ja luottanut partioiden järjestämisen ja kurinpitämisen heidän vastuulleen.
Arpi oli palvellut Yhteisössä jo Keijukaisen ajoista asti ja ennenkin sitä, joten uskalsin laskea näinkin tärkeän tehtävän hänelle. Lyra taas oli tuttuun tapaansa aivan pauloissani, enkä uskonut hänen yrittävän mitään yhtä typerää kuin veljensä. Mikäli naaras ei poissaollessani antaisi aihetta pettymykseen, suhtautumiseni häneen muuttuisi varmasti positiivisemmaksi.
Laudoitettujen ikkunoiden raoista sisälle tihkui kaksijalkalan tähtien kellertävää valoa, joka sai varjot liikkumaan levottomasti pesän seinillä. Loikkasin äänettömästi ikkunalaudalle, jonka kautta pääsisi livahtamaan särkyneen ikkunalasin kautta ulos pimeälle kujalle.
Vielä puuttui vain Härmä.
//Härmä?
KP-boosti käytössä
