Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Yhtäkkiä Malvaruusulla muuttui ääni kellossa, ja toisin kuin aivan hetki sitten, naaras alkoikin puhella hänelle kuin vanhalle ystävälle. Cosmos oli tunnettu nopeasti kiihtyvästä luonteestaan, mutta hän alkoi epäillä, että ailahteleva luonteenlaatu oli jokin suvussa liikkuva ominaisuus, sillä yhtä radikaalisti Malvaruusun persoona oli kokenut täydellisen muutoksen.
Hän saattoi vain tuijottaa tätiään täydellisen typertyneenä, osaamatta sanoa, oliko naaras tosissaan vai pilailiko tämä kuitenkin hänen kustannuksellaan. Cosmos ei nimittäin tykännyt siitä, jos hänestä tehtiin ivaa hänen sitä itse tiedostamattaan. Se sai hänet tuntemaan olonsa tyhmäksi, mikä ei käynyt päinsä, sillä eihän hän ollut tyhmä. Päinvastoin, hän oli varmasti koko tämän typerän kattikatraan terävin kissa!
Se, mitä Malvaruusu seuraavaksi kuiskasi Cosmokselle, sai nuoren kollin unohtamaan kaikki aiemmat epäilyksensä sukulaistaan kohtaan. Nyt hänen katseessaan oli aivan uudenlaista kiinnostusta, kun hän katsoi takaisin tätiinsä – heillä tosiaan tuntui olevan jotain yhteistä, ja se jotain oli viha Päivänsädettä kohtaan.
Nuorukainen oli saanut tarpeekseen oikkuilevasta emostaan. Hän janosi kostoa, oikeutta vääryyksille, joita hän oli joutunut kestämään vain koska Päivänsäde ei kyennyt hillitsemään tunteenpurkauksiaan. Enää hän ei ollut yksin tuntemuksiensa kanssa; oli joku, joka oli kerrankin hänen kanssaan samalla puolella eikä vastaan.
Kyllä, juuri niin. Yhdessä he voisivat repiä Päivänsäteen alas valtaistuimelta, jonka tämä oli rakentanut alaistensa hyvinvoinnin kustannuksella. Cosmoksen naamalle levisi pieni, tyytyväinen virnistys, kun hän kuvitteli emonsa matelevan vuorostaan hänen jalkojensa juuressa, anelemassa armoa kuin mikäkin säälittävä kerjäläinen.
”Kuule, minä luulen, että sinä ja minä taidamme tulla hyvin juttuun”, hän naukaisi Malvaruusulle silmät loistaen.
//Malva?
