Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Olin hieman yllättynyt Päivänsäteen purkauksesta, mutta salaa olin tyytyväinen tyttäreni sanoista. Kharon oli aina vaikuttanut aivan liian pinnalliselta ja herkkänahkaiselta voidakseen olla minun tyttäreni ja Yhteisöni perijättären kumppani. Vaikka toivoinkin vain hyvää Päivänsäteelle, toivoin tämän olevan hänen ja Kharonin suhteen loppu. Mutta tiesin suututtavani tyttäreni vain, jos alkaisin laukomaan hänelle mielipiteitäni Kharonista. Edessäni surkeana nököttävä kissa sattui vain olemaan ainoa kissa koko maailmassa – itseni lisäksi tietenkin – jonka tunteista piittasin oikeasti.
”Anna hänen mököttää”, tokaisin kireällä äänellä ja pudistelin päätäni, ”ei hänellä ole mitään syytä olla sinulle vihainen. Ennemminkin sinulla on täysi oikeus olla hänelle vihainen! Hän on itsekäs ja typerä, jos kuvittelee voivansa puhua sinulle tuolla tavalla. Päivänsäde, et saa antaa hänen kohdella itseäsi noin ala-arvoisesti.”
Terävä katseeni oli pysähtynyt Päivänsäteen tummansinisiin silmiin. Perijättäreni näytti alakuloiselta, huonovointiselta ja kiusaantuneelta. Hänen katseensa ei pysynyt kauaa vihreissä silmissäni, vaan se alkoi harhailla pesän tummissa seinissä, aivan kuin naaras olisi etsinyt pakotietä.
”Sinun on keskityttävä nyt itseesi, pentuihisi ja meidän suunnitelmaamme. Jos Kharon on niin hiirenaivoinen, anna hänen olla. Jos hän tosissaan rakastaa sinua, hän kyllä ymmärtää virheesi ja tulee pyytämään typerää käytöstään anteeksi. Tai jos tahdot, minäkin voin käydä vaihtamassa hänen kanssaan pari sanaa”, ehdotin yrittäen saada katsekontaktia tyttäreni kanssa. Kuultuaan viimeisen ehdotukseni, tummanharmaa naaras käänsi tumman katseensa minuun.
