Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kharon nautti täysin rinnoin elämästään kolmen pienen pennun isänä. Hän ei ollut tosiaankaan mikään loistokasvattaja, mutta ainakin hän rakasti pentujaan enemmän kuin mitään. Hän kertoi usein jälkikasvulleen tarinoita vanhemmistaan ja omasta menneisyydestään sekä kaikista jännittävistä seikkailuista. Päivänsäde ei liiemmin viihtynyt pentujen seurassa, ja Kharon oli hieman pettynyt kumppaninsa toimintaan. Jos Kharon ei ollut loistokasvattaja, Päivänsäde ei ollut edes hyvä kasvattaja. Naaras ei juurikaan osannut kommunikoida pentujensa kanssa ja lähinnä hoitikin vain heidän ruokkimisensa, kun Kharon ei siihen kyennyt.
Päivänsäde palasi taas – kuten aiempinakin päivinä – leiriin omilta matkoiltaan. Kharon ei ollut varma missä hänen kumppaninsa kävi, eikä häntä oikeastaan kiinnostanutkaan. Kolli ei jaksanut käyttää energiaansa turhaan riitelyyn Päivänsäteen kanssa, kun naaras oli selvästi näyttänyt, ettei hänestä saisi vuoden emoa tekemälläkään. Se oli hänen oma häpeänsä, ja Kharon aikoi näyttää Päivänsäteelle, että pennut eivät koskaan oppisi rakastamaan emoaan jos hän olisi aina vain poissa.
”Mitenkäs täällä ollaan pärjäilty?” tummanharmaa naaras virnisti saapuessaan pesään. Kharon katsahti kumppaniinsa, joka asettui sammalvuoteelleen makaamaan. Kolme pentua lähtivät kiiruhtamaan emonsa vatsan luokse saadakseen maitoa.
”Hyvin, tietysti”, Kharon totesi rauhallisella äänellä ja kohotti hitaasti leukaansa, ”kerroin pennuille juuri tarinaa ensimmäisestä yhteisestä seikkailustamme. Muistatko sinä sitä?”
Päivänsäde kurtisti kulmiaan ja päästi ilmoille pienen, mutta melko lämpimän tuhahduksen:
”Tietysti muistan.”
”Minä ajattelin, että voisimme käydä tänään kaikki yhdessä pesän ulkopuolella ja esitellä pennuille leiriä tarkemmin”, Kharon ilmoitti toiveikkaana, sillä hän halusi viettää aikaa koko perheen kesken. Päivänsäde kohautti lapojaan.
”Menkää vain”, naaras ilmoitti ja väläytti kumppanilleen hennon hymyn. Nyt oli Kharonin vuoro kurtistaa pettyneenä kulmiaan.
”Tarkoitin myös sinua. Pennut kaipaavat sinua. Eikö sinustakin olisi mukava tutustua niihin vähän paremmin?” valkoturkkinen kolli kysyi terävällä äänellä, varoen korottamasta liikaa ääntään; hän ei halunnut häiritä pienokaisten ruokailuhetkeä.
//Päivi?
