Aava
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Kävelin sisälle Kujakissayhteisön pesään. Hangen partio oli lähtenyt minun partioni kanssa samaan aikaan, mutta olimme lähteneet kaksijalan toiselle puolelle, sinne missä oli se talo johon meni usein kaksijalkoja jotka eivät asuneet siellä. Olin lyönyt Hangen kanssa vetoa siitä, että siinä talossa asui kissa, kun olimme nähneet sen talon ensimmäisen kerran. Olin ihan varma, että siellä asui, tai oli asunut kissa. Hanki oli ollut epäuskoinen, mutta oli suostunut lyödä vetoa ruokapanoksilla. Se joka voitti, sai seuraavalla aterialla eniten. Loikin valkeaturkkisen kumppanini luokse ja puskin tätä.
“Hei kultatyttö”, kehrähdin ja Hanki hymähti mutta sitten naaraan ilme valahti.
“Sinä voitit”, naaras huokaisi muka masentuneena, “siellä asui kuin asuikin kissa. Näytti vähän samanlaiselta kuin sinä, paitsi että hän oli eri värinen, kermanvaalea. Mitä tahdot syödä?”
Virnistin ja osoitin naaraan huivia.
“Kultatyttö onkin hopeasijalla”, kiusasin, ja sain Hangen pyöräyttämään hurmaavia sinisiä silmiään.
“Älä jooko kutsu minua kultatytöksi. En minäkään kutsu sinua viinirypäleeksi”, naaras tuhahti, vaikka virnistikin lauseensa lopussa. Tuhahdin muka loukkaantuneena.
“Kultatyttö kuitenkin on huomattavasti mukavampi kuin viinirypäle”, urahdin mutta hymyilin kuitenkin. “Mutta ole sitten tylsä, Hanki.” Valkea kissa hymyili.
“Tule, haastan sinut kilpailuun pesän päästä toiseen”, Hanki sanoi ja ponkaisimme saman tien ylös ja valmiustilaan.
“Vielä kysyt!”
Peräännyimme samaan aikaan pesän seinää vasten.
“Än…. Yy… tee… NYT!” huusin ja lähdimme kurvaamaan pesän toiseen suuntaan. Hanki johti pitkään, mutta loppujen lopuksi kirin hänen rinnalleen ja ohi, joten minä voitin.
——————————-
“Aava? Aava oletko hereillä? Meidän pitää mennä Kuminan kanssa partioon, sinne talolle”, kumppanini ääni tunkeutui uneni läpi. Nousin venytellen ylös.
“Mhhm… toki! Saanpahan uuden lelun, tai uusia leluja”, kehräsin, ja sain siitä hyvästä hieman paheksuvan katseen Hangelta, mutta sinisilmä ei sanonut mitään. Suoristin huiviani ja kävelimme vieri vieressä vaaleanharmaan ja valkean kollin luo. Kumina katseli meitä terävästi kellertävillä silmillään. Virittäydyin flirttailutilaani. Pääsisin pitämään hauskaa pitkästä aikaa, ja tahdoin ottaa tästä kaiken irti. Häntäni kimeurteli kalkkarokäärmeen lailla.
“Tervehdys, komistus. Onneksi saimme sinut mukaamme, sillä jos törmäämme rottiin, olet niin vahva että voit varmasti suojella meitä”, kehräsin hunajaisesti. Ai että olin kaivannut tätä. Astuin varovaisesti lähemmäksi ja kiersin kollia varovasti.
//Kumina? xd
