Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//TAISTELUTARINA (1327 sanaa taistelusta -> 13TaP)
Ruusunen seisoi taas kerran taistelun keskellä. Naaras ei vain voinut lähteä. Hänestä tuntui, että häntä tarvittaisiin ja hän halusi kaiken lisäksi taistella ja etenkin tappaa. Vaikka hän ei siihen ollutkaan vielä saanut tilaisuutta, naaras tiesi, että se olisi ehdottomasti parasta taistelussa. Pian hänen katseensa osui kahteen kissaan lähistöllä. He riehuivat ja raapivat keskenään maassa ja Ruususesta homma näytti hieman pentujen leikiltä, mutta vain kynnet esillä.
Hetken ajan naaras vain tuijotti eloklaanilaista ja yhteisöläistä. Hän yritti myöskin miettiä tämän yhteisön naaraan nimeä.
*Jos muistan oikein, häntä kutsutaan Iltaruskoksi*, naaras pohti. Pian kuitenkin Iltaruskon katse terästyi Ruususeen. Pienen hetken ajan he vain tuijottivat toisiaan.
*Hienoa, nyt minun ainakin täytyy mennä auttamaan häntä*, naaras ajatteli ärtyneenä. Hän tassutti viileästi yhteisötoverinsa luo, kuin heillä ei olisi ollut minkäänlainen kiire. Ruusunen ei oikein edes katsonut vastustajaansa, kun jo pureuduin tämän niskaan.
*Onpas tällä yksilöllä paksu nahka!* naaras ajatteli, sillä oli aiemmassa kahdessa tappelussa eloklaanin oppilaita vastaan huomannut suurta eroavaisuutta nahan ja turkin paksuudessa. Iltarusko tuli Ruususen avuksi kollin päälle ja he painoivat tämän alas maata vasten. Ruusunen väisti hieman, kun naaras kömpelösti ryhtyi kääntämään painavaa kollia, ja naaras auttoi häntä myöskin hieman. Kollilla oli jäänsiniset silmät, joiden katse oli kiinnittynyt enimmäkseen vain Iltaruskoon – kävivät ne myös pari kertaa Ruususessakin.
Iltaruko painoi etutassunsa kollin rinnan päälle. Hän puristi kyntensä ulos ja painoi ne tämän nahkaan. Ruusunen sen sijaan hyökkäsi kollin häntään.
*Tuo Iltarusko vie kyllä ihan kauheana tilaa!* naaras marisi mielessään, koska eihän hänellä koskaan mitään positiivista sanottavaa ollutkaan. Yhtäkkiä kolli loikkasikin pystyyn ja yllättyneenä Ruusunen päästi vahingossa tämän hännästä.
*Etkö voinut pitää häntä yhtään paremmin!* naaras raivosi mielessään vieressään olevalle Iltaruskolle. Ruusunen loikkasi kollia päin ja he kaatuivat yhtenä läjänä maahan.
“Haluatko nähdä miten tapoin tyttäresi?” naaras kuuli Iltaruskon sanovan hymyillen.
*Ai sinäkö tässä olet tappamisen ansainnut? Minähän sen kaiken työn olen täällä tehnyt!* Ruusunen ajatteli samalla, kun tiukensi otettaan. Iltarusko nosti tassuaan ja läimäytti kollia naamalle. Ruusunen hellitti otettaan ja vilkaisi naaraaseen. Kolli kuitenkin käytti tilanteen hyväkseen ja ponkaisi pystyyn. Iltarusko horjui hänesta hieman kauemmas, mutta Ruusunen sen sijaan lensi kauniissa suuressa kaaressa ilman poikki karhunvatukka pöheikköön.
Naaras repi itsensä irti oksista ja potkaisi itsensä juoksuun. Hän huomasi eloklaanilais kollin painaneen toverinsa maahan, joten hän ponkaisi takajaloillaan ja iskeytyi tämän kylkeen. Naaras tarttui kolliin ja repi tämän irti toisesta naaraasta. Naaras nousi horjuen pystyyn ja lähti hoipertelemaan Ruususta ja eloklaanilaista kohti. Hän läimäytti kollia heikosti ja jättäytyi sitten kauemmas.
*Voi kiitos avusta!* Ruusunen ajatteli ärtyneenä. Sihisten naaras kieri maassa suuremman kollin kanssa. Vähän väliä kolli tuntui liiskaavan nuoremman naaraan kasaksi. Ruusunen tunsi, miten hänen korvastaan alkoi tihkua verta, kun suurempi kolli iski niihin kynsillään. Naaras sihahti ja iski kollia kaikkialle, minne sai kyntensä asetettua. Hetken maassa kierimisen jälkeen kolli sai hänet kuitenkin painettua maahan. Ruususen kyljissä oli pitkiä viiltoja ja hänen turkkinsa oli aivan veren peitossa.
Iltarusko välähti Ruususen silmien edessä ja hän repäisi suuren kollin irti naaraasta. Ruusunen ponkaisi itsensä pystyyn. Hän huomasi, miten Iltarusko oli litistynyt kollin alle ja hänen viiksensä väpättivät hieman huvittuneena. Pian kuitenkin kolli puri pienempää naarasta niin, että tämä kiljaisi. Iltarusko yritti nousta ylös, mutta suuri kolli pureutui tämän takatassuun. Naaras repi itsensä irti ja nilkutti Ruususen luokse.
“Ruusunen me emme voi voittaa häntä yksin meidän on tehtävä yhteistyötä”, naaras kuiskasi hiljaa toisen naaran korvaan. Ruusunen vilkaisi häntä ja nousi tämän kanssa yhteen aikaan takajaloilleen. Kaksikko ryhtyi yhteishyökkäykseen kollia kohtaan ja se alkoi jo sujua joten kuten. Pian kolli lyyhistyi jo maahan väsyneenä. Iltarusko ryhtyi kiskomaan tämän häntää ja Ruusunen vain tuijotti touhua vierestä. Yhtäkkiä koko homma meni melkein silmänräpäyksessä ja Iltarusko oli hurjana kissan kimpussa. Kolli sai kuitenkin lopulta heitettyä naaraan pois päältään ja hyökkäsi uudelleen tämän kimppuun. Iltarukokin alkoi näyttää hyvin väsyneeltä. Ruususesta tappelua alkoi jo vaikuttaa taas tasaväkiseltä. Pian Iltarusko oli taas maata vasten. Suuri eloklaanin kolli lateli suuria voimakkaita iskuja naaraan naamalle. Ruusunen päätti auttaa. Hän loikkasi taas päin kollia ja pureutui tämän kylkeen. Kolli menetti tasapainonsa hetkeksi ja Iltarusko peruutti hänen altaan. Naaras jäi hetkeksi sivummalle hengittelemään ja sillä aikaa Ruusunen loikkasi taas kollin päältä pois.
*Hän jaksaa kyllä aika hyvin*, naaras mietti. Kolli juoksi häntä kohti, mutta Ruusunen onnistui väistämään ja kamppaamaan kollin. Hän oli kuitenkin aliarvioinut tämän nopeuden, sillä hän oli pian vatsallaan maassa. Kollin kynnet upposivat hänen lihaansa ja hän veti pitkiä viiltoja Ruususen selkään. Naaras päästi vertahyytävän rääkäisyn ja yritti pyritellä pakoon. Kolli ei kuitenkaan hellittänyt vaan jatkoi naaraan raatelemista. Ruususesta tuntui, että hänellä ei olisi tämän jälkeen enää lainkaan selkäkarvoja. Naaras keräsi kaiken voimansa ja suoristi etutassunsa. Kolli hänen pällään horjahti hieman, ja naaras yritti nyt nousta täysin voimakkaasti pyristellen. Iltarusko tuli myös avuksi ja yritti vetää kollia nuoremman naaraan päältä. Ruusunen kääntyi ympäri ja katsoi eloklaanilaisen vihaista naamaa. Hän syöksyi kollin alle aikeenaan vetää tämän vatsaan viilto, mutta kolli oli nopeampi ja vain lyyhistyi hänen päällee. Ruusunen ei ollut aikeessa menettää kaikkia karvojaan joten hankalasti pyristellen hän pääsi irti kollin otteesta.
“Mennään”, hän sihisi hampaidensa välistä Iltaruskolle. “Meillä ei ole enää juuri lainkaan mahdollisuuksia.”
Ruusunen juoksi kauemmas ja kuuli kollin askelten töminän perässään. Kuitenkin pian ne kääntyivät ja naaras pinkoi pois helpottuneena. Hän huomasi pysähtyessään, että Iltarusko oli jäänyt vielä tappeluun.
*Oma typeryytensä, jos uhraa henkensä tyhmän tappelun vuoksi!* naaras ajatteli. Hän istahti varautuneena ja ryhtyi puhdistamaan haavojaan.
Pian kuitenkin hänen takaansa kuului ääntä, kun toinen naaras – Iltarusko – tuli pensaikkoon. Hiljaa he vain istuivat vierekkäin painostavassa hiljaisuudessa. Ruusunen oikeastaan piti hiljaisuudesta. Häntä ei haitannut lainkaan vain olla hiljaa, mutta sen sijaan taistelun melu häiritsi häntä. Naaras nuoleskeli haavojaan ja tassutti sitten kauemmas Iltaruskosta. Naaras näytti hieman epävarmalta, mutta nousi sitten itsekin ylös. Ruusunen heilautti häntäänsä.
“Tule. Parempi se on pysyä kahden”, naaras puhahti. Iltarusko lähti ehkä hieman huojentuneena toisen naaraan perään.
Hetken matkan päästä kaksikko pääsi sinne, mihin Ruusunen oli halunnutkin.
“Vettä”, hän naukaisi tyytyväisenä itselleen. He olivat kulkeneet puron luokse, josta Ruusunen ryhtyi latkimaan vettä. Kauhukseen naaras myös huomasi kasvojensa kuvajaisen veden pinnasta.
“Kasvoni! Kauniit kasvoni!” hän kiljahti. Hänen silmiensä kohdalla kulki neljä kynnenjälkeä viistosti pitkin hänen kasvojaan.
“Se typerä eloklaanin kirppusäkki saa vielä maksaa tästä!” Ruusunen ärisi. Hän katsoi vielä hetken kuvajaistaan ja sitten suoristautui.
“Saalistetaan”, hän vain tuhahti ja minkäänlaista vastausta odottamatta katosi pensaikkoon. Naaras lähti etsimään itselleen jotain syötävää, jotta hän voisi taas vatsansa täytettyä palata taistelemaan.
Matkalla naaras kuitenkin löysi jotain yrttejä joiden muisteli auttavan haavoihin. Hän pureskeli ne rohdoksi ja levitteli haavoilleen sottaisesti.
Kitkerä maku suussaan naaras lähti taas etsimään itselleen jotain syötävää.
Pitkän metsästystuokion tuloksena Ruusunen oli löytänyt itselleen vain pienen ruipeloisen hiiren, jonka hän pisteli äkkiä poskeensa. Hän palasi ateriansa jälkeen paikkaan, jossa hän ja Iltarusko olivat erkaantuneet ja toivoi tämän olevan siellä. Ja naaras oli kuin olikin siellä. Ruusunen joi vielä nopeasti hieman vettä ja meni sitten makuulle.
“Nukun hetken, jos sinua ei haittaa”, naaras totesi ja meni vain unille.
Ruusunen heräsi siihen, kun Iltarusko tökki hänen kylkeään.
“Mennään jo. Meidän täytyy jatkaa taistelua!” naaraan ääni oli kamalan kiireinen. Ruusunen väsyneenä vain veti makeat venyttelyt ja sitten viimein tuli naaraan vierelle. Sanaakaan sanomatta he vain lähtivät taas taistoon. Ruusunen mietti kauanko hän oli kerennyt nukkua, mutta ajatukset katkesivat, kun he pääsivät taas taistelun hälinän keskelle ja joku kolli tömähti hänen niskaansa. Naaras huudahti ja heitti kollin selästään. Hän kiepsahti ympäri ja katseli nyt tätä kollia vihaisena sihisten. Kolli oli suunilleen saman kokoinen kuin Ruusunen vaikkakin naarasta hieman suurikokoisempi. Ruusunen pörhisti karvansa ja väläytteli teräviä valkoisia hampaitaan vähitellen illaksi muuttuvassa kelmeässä päivänvalossa. Kolli vain virnisteli naaraalle, joka sai hänet entistäkin vihaisemmaksi.
*Tuo kakara luulee itsestään tosiaan liikoja!* naaras ajatteli ja nousi takajaloilleen. Hän alkoi sivallella kollin naamaa, mutta puolustukseksi tämäkin nousi takajaloilleen. Ilmeisesti tämä ärsyttävä eloklaanilainen oli unohtanut erään seikan, sillä Iltarusko oli edelleen paikalla. Naaras iskeytyi tähän kolliin ja painoi hänet maahan takajaloillaan ilkeästi kollin kylkeä potkien. Kolli pyristeli naaraan alta ja onnistui lopulta pukkaamaan tämän pois päältään. Ruusunen juoksi tämän luo ja löi kollia ikävästi korville. Kolli sihisi ja sähisi ja päästi kunnon sotahuudon, kun hyökkäsi nyt taas Iltaruskoa kohti. Joku toinen eloklaanin kissa tuli kollin huudon kuullessaan paikalle. Kissa näytti jo täysi-ikäiseltä, joten Ruususella oli hieman paha aavistus siitä, mitä mahdollisesti tulisi käymään.
//Viha, Iltu, Kuutamo?
