Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Harmistukseni kasvoi sitä mukaa kun nenäni havaitsi uuden, voimistuvan hajun. Olin toivonut, että kyseessä olisi vain joku kaksijalaltaan karannut pikkupiski, mutta lähestyvä tassujen töminä ja kumea haukku maalasivat aivan toisenlaista kuvaa. Koira kuulosti olevan iso, eikä se ollut yksin.
”Luulen, että rotat eivät ole ainoa ongelma tänään”, murisin hiljaa ja pidin silmät ja korvat auki havaitakseni suunnan, mistä meitä lähestyttiin. Koirien äänet vyöryivät meitä kohti sellaisella vauhdilla, että niiden oli täytynyt saada meistä vainu jo hyvän aikaa sitten. Ne saalistivat meitä.
Paikoilleen jääminen ei ollut viisasta, joten lähdin johdattamaan partiota läheiseen puistoon, jossa kaksijalkojen pennut sulan lumen aikaan leikkivät oudon näköisissä, värikkäissä rakennelmissa. Halusin päästä korkeammalle kuin koirat olivat. Muuten olisimme kiivenneet kaksijalkojen pesien katoille, mutta rottien takia olisi ollut typerää ahtautua kapeille kujille koirat perässämme.
Kaksijalkojen pentujen leikkipaikka oli autio. Lunta oli sadellut värikkäiden tolppien ja telineiden päälle, eikä maassa näkynyt tuoreita jälkiä. Olin juuri aikeissa kehottaa muita kiipeämään ylös, kun takaamme kajahti kimakka haukku. Tällä kertaa se tuli niin läheltä, että niskakarvani nousivat sojottamaan taivasta kohti.
“Kaikki ylös, heti!” sihahdin ja pinkaisin esimerkkiä näyttäen kohti rakennelmaa, johon olin nähnyt kaksijalanpentujen kiipeävän ennen. Sen toisella puolella oli maata kohti viettävä kiiltävä, aaltoileva taso, jota pitkin ne laskivat alas, ennen kuin kiipesivät uudestaan askelmia pitkin ylös. Kaipa se oli niistä hauskaa.
Päästessäni tasanteelle käännyin katsomaan perääni. Koirat näkyivät jo kauempana, niiden tummat, liikkuvat hahmot piirtyivät lumista maisemaa vasten kuin uhkaavat varjot. Urho seisoi vieressäni hengästyneenä ja Silver kiipesi parasta aikaa askelmia ylöspäin. Samassa tajusin, että Hurma ja Ametisti olivat yhä alhaalla.
“Mihin ne hiirenaivot jäivät?” ärähdin puoliääneen ja tähyilin telineiden ohi maan tasolle, missä Valvottujen olisi pitänyt olla heti meidän kintereillämme. Päiväni olisi virallisesti pilattu, jos he olivat päättäneet pötkiä pakoon tällaisen tilanteen tullen. Siinä tapauksessa toivoisin, että koirat saisivat heidät kiinni ja tekisivät heistä itselleen uudet turkikset.
Ennen kuin ehdin mennä katkerissa kuvitelmissani pidemmälle, Urho osoitti kuonollaan vähän matkan päähän maahan, missä Ametisti oli pysähtynyt Hurman kohdalle. Koirat lähestyivät heitä, ja Ametisti oli kääntynyt niitä kohti selkä köyryssä.
Valmistauduin käskemään kaikki takaisin alas heidän avukseen, mutta halusin ensin nähdä jotain. Pelastaisiko Ametisti itsensä ja jättäisi Hurman oman onnensa nojaan vai oliko tämä valmis taistelemaan toisen kissan puolesta?
//Hurma ja Ametisti?
KP-boosti käytössä
