Kuiske
//Kirjoittaja: Yuzu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
“En haluaisi että sinulle sattuisi mitään!”
Harmonian sanat koskettivat Kuisketta kovin. Miten näin pieni ja viaton pentu saattoi olla kiintynyt häneen? Kaikki muut pennut hieman karttelivat Kuisketta hänen salaperäisyytensä takia. Ehkä tämä pentu luotti Kuiskeeseen sen takia, että hän oli kuuro, erilainen kuin muut. Kaipa hän sai jonkinlaista vertaistukea Kuiskeelta – vaikka Kuiske itsekään ei osannut käsittää, miten hän sellaista pystyisi antamaan. Hänellä oli ihan tarpeeksi tekemistä omien ongelmiensa kanssa, eikä niitäkään hän osannut selvittää. Mutta olisiko siinä jotain väärää, jos hän unohtaisi hiljaisen sivustakatsojan roolinsa hetkeksi? Sillä tavalla hän pystyisi palvelemaan Yhteisöä varmasti parhaiten.. mutta palvelisiko se parhaiten myös häntä itseään? Ei, ei hänen omilla tunteillaan ollut mitään väliä. Vain sillä oli väliä, miten muut kissat suhtautuivat häneen.
Kuiske antoi itsensä huokaista syvään. Miksi hänen elämänsä oli niin toivotonta? Jos hän ei ikinä löytäisi omaa paikkaansa Yhteisössä, hän joutuisi väistämättä hyödyttömäksi. Tai mikä pahempaa, hänet potkittaisiin ulos. Siihenkin Päivänsäteellä oli tietysti täysi oikeus, hänelle Kuiske merkitsi varmaan yhtä paljon kuin kujilla lojuvat variksenruoan tähteet. Niiden joukkoon hän varmaan kuuluikin, niin kuin aina ennenkin. Jos hän joutuisi lähtemään, hän ei koskaan saisi maksettua velkojaan tälle joukkiolle – joukkiolle joka oli pelastanut hänen henkensä. Ja Kuiske joutuisi jättämään Harmonian, ainoan ystävänsä…
Yhtäkkiä Kuiske tajusi, että hän oli vieläkin pönöttämässä Harmonian edessä liikkumattomana kuin tatti. Hän kokosi ajatuksensa yhdeksi palloksi ja heitti sen hetkeksi syrjään.
“Kiitos kun välität minusta. Mutta ei oikeasti tarvitse”, Kuiske toivoi, että pentu oli ymmärtänyt. Oli parempi, että hän ottaisi Harmoniaan hieman etäisyyttä. Se olisi Harmonian parhaaksi.
“Ai, okei..” pentu sanoi lievästi harmissaan. Kuiske oli koskettamaisillaan hänen lapaansa hännänpäällään lohduttavasti, mutta vetäisi häntänsä nopeasti takaisin. Hän nyökkäsi nopeasti ja kääntyi sitten kohti juuri tullutta kujapartiota. Pienet käpälänaskeleet Kuiskeen takana paljastivat, että Harmonia oli lähtemässä takaisin pentujen ja heidän hoitajiensa pesään. Kuiske vilkaisi taakseen, nähdäkseen Harmonian vielä kerran.
‘Kunpa hän ymmärtäisi, että tämä on parhaaksi hänelle. Pennun kuuluu viettää aikaa sisarustensa ja vanhempiensa kanssa. Niin kuin minä en saanut tehdä..’ Kuiske murehti.
Hetken päästä Kuiske tunsi tönäisyn lavassaan. Hän hätkähti ja melkein loikkasi pystyyn säikähdyksestä.
“Anteeksi, mitä asiaa sinulla oli?” Kuiske mutisi hetken päästä. Kun hän nosti katsettaan, hän huomasi Hennon seisovan edessään polttava katse kiinni Kuiskeessa.
“Ajattelin käskeä sinua lähtemään kujille etsimään jotain, sillä Yhteisö on ruokittava. Vaikka eihän tuollainen kulkukissa sellaista varmaan ymmärrä, teistä on vain pelehtimään pentujen kanssa”, Hento murahti. Vanhemman kissan sanat sattuivat Kuiskeen sydämeen. Hän yritti yrittämästä päästyään olla uskollinen Kujakissayhteisön jäsen ja tehdä enemmän töitä kuin muut. Hän ei koskaan olisi tarpeeksi, ei koskaan.
// Mahtavaa masistelua Kuiskeelta <33\
