Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Kaksijalanpennut juoksivat kilpaa pallon perässä puistossa. Seurasin niiden puuhia turvallisen välimatkan päästä pensaan juurelta. Kaksijalat olivat minusta kiehtovia otuksia, ja jo nuoresta kujakissasta asti olin aina silloin tällöin tykännyt pysähtyä tarkkailemaan niitä. Nyt kun olin Yhteisön johtaja, siihen sopivia hetkiä tuli harvemmin vastaan.
Höristin korviani uteliaana, kun yhtäkkiä yksi pennuista sai pallon naamaansa, tömähti maahan ja rupesi parkumaan. Yllätyksekseni muut kaksijalanpennut kerääntyivät toverinsa ympärille. Hetken jo luulin, että parkuja saisi kuonoonsa, mutta muut pennut näyttivätkin yrittävän lohduttaa sitä. Ne mölisivät matalalla äänellä sille ja silittelivät sen selkää oudoilla, pitkillä varpaillaan. Lopulta pentu hieraisi vuotavaa nenäänsä nyyhkytyksen lakattua ja kömpi ylös toverinsa tarjoamaa käpälää apuna käyttäen.
*Kiehtovaa*, hämmästelin mielessäni. *Kaksijalat eivät ehkä olekaan niin tunneköyhiä kuin luullaan. Ne jopa kykenevät empatiaan.* Se sai minut pohtimaan, mahtoivatko kaksijalat tarjota ruokaa nälkäisille kissoille siksi, että niistä tuntui pahalta näiden puolesta. Mikäli asianlaita todella oli näin, tätä tietoa voisi käyttää hyväksi ruoanhankkimisessa.
Tietysti kaksijalkoihin liittyi omat vaaransakin; en suinkaan ollut unohtanut sitä kertaa, kun minä ja Kharon olimme jääneet kaksijalkojen pyydykseen ja joutuneet kauaksi Yhteisön kaksijalkalasta. Toisaalta en voinut olla kaksijaloille siitä kovin vihainen, sillä ilman sitä koettelmusta en olisi varmaankaan koskaan oppinut liikkumaan metsässä tai metsästämään. Olosuhteet olivat pakottaneet minut tutustumaan paremmin alkukantaisten vaistojeni kanssa, jotka siihen asti olivat olleet tekemisissä vain kaksijalkalan ärsykkeiden kanssa.
Kun kaksijalanpennut palasivat takaisin pallopelinsä pariin, minä nousin ylös selkääni venyttäen ja tallustin ruohokentän poikki puistosta poisvievälle polulle.
KP-boosti käytössä
