Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Roihu hyväksyi taistelun jatkamista, mutta Mirri tuli väliin:
”Ei! EI!” Naaraan silmissä oli kauhun pilke, hän selvästi halusi saada Roihun pysymään elossa.
“Sinulla ei ole oikeutta satuttaa Roihua”, Mirri asettui toisen naaraan eteen, “vaikka hyökkäyksesi olisikin Roihun syy. Anna meidän mennä, Ametisti.” Mirrin logiikka ei toiminut.
”Miksi antaisin teidän mennä? Mieluummin tapan hänet, etenkin kun sain luvan”, katsoin molempiin murhaavasti.
Roihu painautui Mirriä vasten kovempaa. Hetken oli hipihiljaista, aivan kuin joku olisi juuri kuollut. Hiljaisuutta ei kestänyt kauan, sillä hetken kuluttua Roihu hyppäsi päälleni. Näin vilauksen hänen hampaista, ja kuvittelin että naaras yrittäisi purra. Yllätyksekseni näin ei tapahtunut ja Roihu teki vain epätoivoisen yrityksen minun kaatamisessa.
”Hah. Noinko luulet että oikeat kissat taistelevat?” Olin kokonaan Roihun törmäyksestä pökertyneen kehon päällä. Sivalsin Roihua kerran kylkeen ja kerran lapaan. Punainen veri roiskui päälleni ja tahrasi turkkini. En ollut saanut vielä maistaa Roihun verta, mutta se varmasti tapahtuisi vielä. Myöhintään ensi kerralla, kun Roihu tuli väliini sillä tavoin.
”Näin kissat oikeasti taistelevat”, jätin Roihun ruumiin siihen paikkaan ja otin muutaman askeleen taaksepäin. Katsoin Mirriä ja sitten taas Roihua. Molemmat olisivat kuolleet, jos en olisi hillinnyt itseäni.
”Kuulet minusta vielä!” Oranssiturkkinen naaras sähähti ja meni suojelemaan kumppaniaansa.
Molemmat katsahtivat toisiinsa ja lähtivät kävelemään omia makuupaikkojaan kohti.
”Ai niin vai?” Murahdin ja lähdin itsekin oman pesäni luokse.
Pesin Roihun verta turkiltani pois. Ihailin lämpimäntuntuista ulkoilmaa joka viiletti pesän rikkoutuneista ikkunoista sisään. Miten lehtikato ei ollut vielä tullut?
Ajatukseni harhautuivat, kun näin silmänvilaukselta kaksi valkoista turkkia tulossa pesään sisään. Kyseessä oli varmasti Hurma ja Lyra, jotka pian menivät toisen naaraan makuupaikalle.
En kiinnittänyt naaraisiin muuta huomiota ja jatkoin etutassuni nuoleskelua.
Mieleeni tulvi monta asiaa, jota toivoisin olevan toisin: Menneisyyteni, teki kipeää edes ajatella. Yksinäisyyteni, kukaan ei halunnut rakkauttani. Yhteisö, Päivänsäde.
Kaikki näistä sattuivat sydämeeni, joka oli ajan saatossa kuhistunut olemattomaksi. Tarvitsin rakkautta.
—
Etsin Hurmaa, yritin huomata hänen valkoisen turkin Kujakissayhteisön pesän kaikista nurkista. Ainut kissa jonka löysin partioseuralaisteni lisäksi oli Lyra. Päätin lähestyä häntä. Naaras katsoi minua karvat pystyssä uhkaavasti. Näin Lyran takana Hurman, sen kissan jota olin etsinyt.
”Hurma, tule partioon minun, ja muutaman muun kanssa.” Lyra seisoi edessäni, hän mulkoili minua joten minä murisin hänelle takaisin. Liu’uttelin kynsiäni sisään ja ulos, en ikinä tiennyt josko Lyra päättäisikin hyökätä.
”Selvä, mennään sitten!” Hurman ääni kuului Lyran takaa. Naaras pomppasikin pois pesästään ja käveli vierelleni. Lyra talssi Hurman viereen, vaikkei ollut alunperin osana partiota.
”Millä oikeudella sinä tulet mukaan?” Murisin Lyralle oranssin päälaen yli.
”Koska olen Päivänsäteen seuraaja, eikö se ole painautunut päähäsi kyllin hyvin?” Lyran itsekkyys ja omahyväisyys lennätti kipinöitä jo valmiiksi palavaan tuleen.
”Olet varas! Otat pois minun ja Hurman välistä aikaa!” Halusin keksiä kaikki mahdolliset syyt, jotta Lyra ei tulisi mukaamme. Ja ehkä halusin hieman aikaa Hurman kanssa.
”Sinä olet varas! Otat pois koko yhteisön turvallisuuden!” Lyran sanat kiirivät kohti tärykalvojani kuin terävät kynnet. Hänen sanansa olivat vain faktuaalisesti väärin. Jos minua ei häirinnyt, ei saanut kynsiä naamaan.
”Nyt loppuu! Te ette riitele enempää!” Altani kuului Hurman määrätietoinen ja kaunis ääni. Hurma ei selvästikään halunnut tilanteen kiehuvan yli.
//Hurma, Lyra?
//Hurhur+Ame <3
SuperKP-boosti käytössä
