Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Loikkasin alas viimeiseltä portaalta ja jäin venyttämään selkääni sen eteen. Haukotellessani oikein makeasti katseeni hakeutui ruokakasan suuntaan. Se oli tyhjempi kuin olisin toivonut sen olevan.
Suoristauduin silmät sirrillä ja etsin Arven käpäliini. Tassuttelin yksisilmäisen kollin luokse tiedustelemaan, mistä oli kyse. “Miksi ruokakasa on noin tyhjillään?” tiukkasin vanhemmalta kissalta.
Arpi katsahti minuun tyynesti. “Siksi etten ole vielä ehtinyt lähettämään ruokapartioita matkaan.”
Vastaus ei miellyttänyt minua. Nyt oli sentään hiirenkorva, ja silti Yhteisön ruokavarastot näyttivät lähes tulkoon yhtä säälittäviltä kuin pari kuuta takaperin. Viskasin häntääni tympääntyneenä.
“Lähetä oitis pari matkaan. Minä kokoan yhden partion mukaani ja menen edeltä”, ilmoitin jämäkästi ja käännähdin sitten alakerrassa olevien kissojen suuntaan. Katseeni hapuili sopivia kissoja mukaani – tarvitsin tehokkaita ja luotettavia yhteisöläisiä. Sellaisia, jotka tekivät juuri niinkuin sanoin ilman turhia mukinoita. Leopardi oli varma valinta, samoin Lyra, mutta jäin miettimään hetkeksi, ennen kuin kutsuin Kobran luokseni.
Lovikorvainen kolli oli ollut Yhteisössä jo jonkin aikaa, eikä tämä tietääkseni ollut osoittanut minkäänlaisia merkkejä vastarinnasta tai kapinallisista ajatuksista. Viimeksi tämä oli ollut Yhteisölle hyödyksi, kun partion aikana tämä oli huomannut vieraan kissan hajun kaksijalkalassa ja auttanut johdattamaan lähettämäni etsintäpartion sen jäljille, vaikka kyseistä muukalaista ei oltukaan lopulta löydetty. Minä olin pannut tämän teon merkille ja halusin tarkkailla tätä tuppisuista kollinroikaletta vähän enemmän, ennen kuin uskaltaisin tehdä tästä täysivaltaisen Yhteisön jäsenen. Niistä meillä nimittäin alkoi olla pula.
Kolme kissaa perässäni suuntasin ulos pesästä särkyneen ikkunan kautta ja johdatin meidät kujille. Astuin varjoista aurinkoiselle kadulle ja siristin valoon tottumattomia silmiäni. Kuulin muiden seisahtuvan taakseni. Yhdet käpälänaskelet tulivat kuitenkin rohkeasti lähemmäksi.
“Mihin suuntaan lähdemme?” Leopardi katsoi minua silmät odotuksesta tuikkien.
“Voisimme kokeilla onneamme lähellä metsänreunaa”, vastasin tuumittuani tovin. “Jos vaikka saisimme kiinni elävää riistaa.”
Leopardi nyökytteli myöntyvästi. “Hyvä idea!”
Tunsin kaksijalkalan kadut yhtä hyvin ellen jopa paremmin kuin omat tassuni. Vein meidät oikotietä pitkin kujien läpi ja aitojen ali aivan kaksijalkalan reunalle, jonka jälkeen näkyi pelkkiä puita ja metsää.
“Tuolla on kissoja”, sihahti Lyra aivan yllättäen, ja silloin minäkin huomasin kadun päässä, ihan metsänrajan tuntumassa, kivellä kahden kissan hahmot. Yllätyksekseni kissat nousivat ylös ja lähtivät omaehtoisesti tulemaan meitä kohti ennen kuin ehdin älähtää käskyn ottaa kaksikko kiinni. Päätin, että olisi parasta koettaa puhua muukalaisten kanssa ensin – kenties nämä olivat halukkaita liittymään joukkoomme vapaaehtoisesti.
“Hei.” Oranssiturkkinen naaras seisahtui toverinsa kanssa vähän matkan päähän eteemme ja mulkoili meitä uhmakkaan näköisenä.
“Keitä te oikein olette?” Toinen naaras, tanakka ja mustavalkoinen, pörhisteli karvojaan tavalla, josta saatoin tulkita, että meidän läsnäolomme hermostutti tätä.
Levitin naamalleni diplomaattisen hymyn, jonka olin huomannut hyödylliseksi suostutellessani muita ilman väkivallalla uhkailua. Vaikka olinkin erinomainen taistelija, ei minun tehnyt mieli ruveta heti ensimmäiseksi tukkanuottaisille jokaisen potentiaalisen Yhteisön jäsenen kanssa. Etenkin kun se tuntui vaikuttavan jälkeenpäin merkittävästi heidän lojaalisuuteensa. Ikään kuin näillä olisi ollut vaikeuksia luottaa minuun, kun olin ensin antanut näille ympäri korvia.
“Me, ystäväni, olemme Kujakissayhteisö”, vastasin tuoreimmille jäsenillemme – vaikka nämä eivät tästä ylennyksestä vielä itse tienneetkään – ja kumarsin vähän. Se tuntui luonnottomalta, mutta mitä teatraalisuuteen tuli, olin saanut parhainta oppia yhdeltä kasvattajistani. Mäihä levätköön rauhassa. “Minä olen Päivänsäde, tämän vaatimattoman Yhteisön johtaja. Tässä ovat ystäväni Leopardi ja Kobra sekä tyttäreni Lyra.”
Saatoin aistia takaani säteilevän hämmennyksen, mutta nytkäytin häntääni alamaisilleni merkiksi leikkiä mukana. “Entäs keitä sitten olette? Oletteko eksyksissä? Näytätte suorastaan riutuneilta! Milloin viimeksi te parat olette saaneet kunnon aterian?” Silmäilin nuoria kissoja vääntäen naamani huolestuneeseen mutruun.
//Mirri?
KP-boosti käytössä
