Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Cosmoksen ja Lyran keskustelu keskeytyi, kun yhtäkkiä hänen sisarensa korvat nousivat valppaasti pystyyn ja kääntyivät kohti vasemmalla puolella aukeavaa kujaa kaksijalkojen pesien välissä. Cosmos hidasti vauhtiaan ja katsahti samaan suuntaan. Ensin hän ei nähnyt kujalla mitään erityistä, mutta sitten hänenkin korviinsa kantautui iloista rupatusta.
”Kotikisuja”, Lyran sieraimet värähtelivät hänen haistellessaan kujalta tulevia tuoksuja. Cosmos teki samoin ja erotti ilmassa vieraiden kissojen hajun, johon oli yhdistynyt kaksijalkojen vahva ominaislöyhkä. Kotikisujen tuoksu oli tullut hänelle tutuksi kaksijalkalaa kiertäessä, vaikka yleensä ne hajut olivat olleet jo väljähtäneitä eikä kotikisuista itsestään ollut näkynyt jälkeäkään.
Hänen siskonsa kääntyi Arven ja muiden puoleen, jotka olivat pyörtäneet takaisin päin huomattuaan nuorten kissojen pysähtyneen katselemaan kujalle. ”Minä haen heidät”, naaras ilmoitti huitaisten hännällään kujalle päin, josta kuului yhä puheensorinaa, ja hänen eriparisilmänsä tutkailivat muiden ilmeitä kuin odottaen, että joku uskaltaisi kieltää häntä. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, ja jopa Arpi nyökytteli hyväksyvästi päätään. Vanhan kollin ilmeestä oli vaikea tulkita, mitä ajatuksia sen taakse kätkeytyi.
Cosmoksen turkin alla pisteli kateus. ”Minä tulen mukaan!” Hän katsahti siskoonsa, eikä Lyra näyttänyt olevan ajatuksesta innoissaan. Tällä kertaa myös Arven kasvoja oli helpompi lukea: hän näki vanhemman kollin sameassa katseessa häivähdyksen epäluuloa. Cosmos tunsi korviaan alkavan poltella. Epäilivätkö muut todella hänen kykyjään mutta eivät Lyran?
”Mennään sitten”, Lyra keskeytti hänet ennen kuin hän ehti ruveta sättimään muita kyseenalaistavasta suhtautumisestaan hänen taitoihinsa. Cosmos loi Arpeen ja muihin murhaavan katseen, täynnä paheksuntaa ja katkeruutta, ja kiri sitten kujalle ehtineen siskonsa kiinni.
He seurasivat kujan päästä raikaavaa naurua, kunnes tupsahtivat pienelle piha-alueelle ja näkivät puiden alla telmimässä kaksi kotikisua. Toinen oli paksuturkkinen, vitivalkoinen naaras ja toinen mustavalkoinen kolli, molemmat vielä nuoria ja pentumaisen energisiä. He eivät olleet vielä huomanneet kujakissoja, sillä olivat syvästi keskittyneitä omiin leikkeihinsä tai mitälie nämä puuhasivatkaan.
”Minä hoidan puhumisen”, Lyra maukui hiljaa veljelleen, ja Cosmos katsahti häneen niskakarvat pörhistyen.
”Miksi sinä? Minä olen parempi puhumaan”, hän väitti.
”Siksi koska minä sanon niin.” Lyra katsahti häneen sen näköisenä, että oli tarvittaessa valmis tukkimaan hänen suunsa korkeimman omakätisesti, mikäli hän ei tajuaisi lopettaa vastaan urputtamista.
Cosmos nipisti suunsa kiinni toistaiseksi, vastaten siskonsa tuimaan katseeseen vähintäänkin yhtä tuikeasti, ja vannoi mielessään, ettei tämä jäänyt tähän.
He lähestyivät kotikisuja hännät tervehdykseen nostettuna, kun nämä lopulta tajusivat lopettaa leikkinsä ja kääntyivät katsomaan heihin silmät yllättyneen pyöreinä.
”Tervehdys”, Lyra maukui pehmeästi. Cosmoksen selkäpiitä pitkin kulki kylmä väristys kuullessaan sisarensa äänessään samanlaisen maanittelevan sävyn, jota myös heidän emonsa osasi käyttää mestarillisen hyvin yrittäessään saada muut tekemään niin kuin halusi ilman että korotti ääntään. ”Minä olen Lyra ja tässä on veljeni Cosmos. Keitä te olette?”
”Olen Luna”, valkoinen naaras esittäytyi reippaasti.
”Minä olen Laku”, kolli nyökäytti päätään.
”Haluatteko lähteä mukaamme tosi siistiin paikkaan?” Cosmos möläytti yhtäkkiä ja tunsi samalla silmänräpäyksellä Lyran poraavan katseensa häneen. Ei kai naaras todella ollut luullut, että hän suostuisi pysymään hiljaa koko aikaa?
Kotikisut vaihtoivat keskenään hämmentyneitä katseita, ja Lyra kiirehti maukumaan: ”Pahoittelen veljeni tahdittomuutta. Satuimme liikkumaan lähistöllä ja huomasimme tänne muuttaneen uusia kissoja. Perheemme asuu jonkin matkan päässä täältä, ja tapoihimme kuuluu toivottaa uudet naapurit tervetulleeksi henkilökohtaisesti.”
”Niin, meillä on paljon ruokaa ja mahtavat kiipeilypaikat!” Cosmos tunsi mielihyvää aistiessaan siskonsa ärtymyksen kasvavan. ”Ette voi jättää sitä väliin!”
”Meille olisi suuri kunnia saada teidät vieraiksemme”, Lyra lisäsi rauhallisemmin.
Laku ja Luna vaikuttivat epäröivän. He vaihtoivat taas keskenään katseita, ja lopulta kumpikin nyökäytti päätään myöntävästi kuin päästyään yhteisymmärrykseen telepaattisesti käydyn keskustelun päätteeksi.
”Kuulostaa kivalta!” Luna sanoi silmät tuikkien. Lyra hymyili hänelle ja kutsui sitten häntäänsä heilauttamalla kaksikon mukaansa. Cosmos lähti tallustamaan porukan hännillä takaisin Kujakissayhteisön pesää kohti.
//Laku tai Lyra?
