Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kuolonklaanin reviiri
”Näin on”, vahvistin virnistäen Keijukaisen sanoman. ”Hänen tappamisensa ei tuota minulle ongelmaan.” Ja se oli totta – olin harjoitellut kuin hullu koko elämäni ajan, enkä tuntenut Eloklaanin päällikköä kohtaan mitään muuta paitsi syvää halveksuntaa.
Henkäystähti tutkaili minua silmät viiruina. Vastasin hänen katseeseensa järkähtämättä. Halusin kollin ymmärtävän, että ainoa asia, joka minua yhdisti Mesitähteen, oli sama veri. Lopulta Kuolonklaanin päällikkö kääntyi jälleen Keijukaisen puoleen.
”Eikö ole aika riski laittaa noin nuori ja kokematon kissa klaanipäällikköä vastaan?” Henkäystähti epäili.
”Voi, sinun ei tarvitse huolehtia Päivänsäteestä – hän on kokeneempi kuin miltä näyttää”, kasvattiemoni vakuutteli, eikä hän selvästikään ollut mielissään siitä, että kolli aliarvioi taitojani. Suoraan sanottuna minäkään en ilahtanut siitä, mutta nielin kärkkään vastalauseeni, sillä en halunnut mutkistaa asioita enempää kuin se oli tarpeen.
”Jos suunnitelmamme on hyökätä Eloklaanin leiriin täydenkuun kokoontumisen aikana, en usko, että Päivänsäteen on tarpeen osallistua ensimmäiseen hyökkäykseen”, Kuolonklaanin päällikkö sanoi, ja sen kuuleminen sai niskakarvani nousemaan pystyyn kiihtymyksestä. Miten tuo hiirenaivo saattoi edes kuvitella jättävänsä minut pois tehtävästä, jonka saavuttamista kohti olin ponnistellut koko ikäni?
”Miksiköhän niin?” kysyin hieman murisevalla äänellä ja yritin pysytellä vielä rauhallisena. Myös Keijukainen katsoi päällikköä tiukasti, vaatien selitystä moiselle ajatukselle.
”Mesitähti ei ole leirissä täydenkuun kokoontumisen aikaan, joten sinua ei tarvita siellä silloin. Sen sijaan seuraavassa taistelussa, jossa myös itse Eloklaanin päällikkö on oletettavasti mukana, voimme käyttää sinua salaisena aseena häntä vastaan”, Henkäystähti selitti rauhallisesti. Kuuntelin kollin suunnitelmaa edelleen vähän epäluuloisena – en pitänyt ollenkaan siitä, että minua oltiin jättämässä pois taistelusta, vaikkakin vain osaksi ajasta. ”Kun hän on jo menettänyt leirinsä ja tullut ajetuksi ahtaalle, kauan sitten kaapatun pentunsa kohtaaminen taistelutantereella sekoittaa pakkaa varmasti vielä lisää, ja tilanne kääntyy meidän eduksemme.”
”Olen samaa mieltä kanssasi”, Keijukaisen toteamus sai minut kääntämään katseeni harmaaseen naaraaseen. Tuijotin häntä hetken pienen epäuskon vallassa, mutta lopulta en voinut muuta kuin myöntyä ajatukselle – kun Yhteisön johtaja oli tehnyt päätöksensä, minulla ei ollut enää tilanteessa kauheasti sananvaltaa. Sitä paitsi, jos Keijukainen piti suunnitelmaa hyvänä, silloin sen täytyi olla sitä.
Henkäystähti nyökkäsi tyytyväisen oloisena yhteisymmärryksen löytymisestä. ”Jotta salainen aseemme pysyy salaisena, sinun tulee pysytellä kaukana Eloklaanin reviiriltä, jotta kukaan ei näe sinua”, hän maukui minulle.
Tukahdutin huokauksen. ”Selvä on”, vastasin niin neutraalisti kuin kykenin.
//Keiju, Kharon, Pimento?
