Kumina
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Katselin Ruutaa, joka lisäsi omaan pesäänsä nahan paloja muotoillen ne itselleen sopiviksi. Kollin tassut toimivat taitavasti ja hän käytti hampaitaan juuri oikeissa kohdissa, eikä ikinä rikkonut pesän pehmikkeitä. Nousin ja tassutin kollin luokse. Nappasin pari nahan palaa Ruutan kasasta. Kolli oli tietenkin äkännyt minut ja käännähti heti kohti minua. Siristelin silmiäni.
“Mitä?” kysyin sihahtaen. Kyllä minäkin ansaitsin vähän pehmeämmän pesän!
“Anna se takaisin, hankin ne itse”, Ruuta vastasi murahtaen. Pyöräytin silmiäni.
“Ei pesän täytteiden hankkiminen nyt niin hankalaa ole”, vastasin ja laskin nahan palan käpälilleni, jotta puheeni olisi selvempää.
“No hanki sitten itse omasi!” kellertävä turkkinen kolli vastasi ja nappasi nahan palan tassuistani.
“Niin hankinkin! En minä sinun surkeita palasia tarvitsekkaan. Katso nyt kuinka ohuita ja kovia ne ovat”, vastasin närkästyneenä. Näpäyttelin hännänpäätäni ilmassa kääntyessäni ja lähtiessäni pois. Voi kuinka itsekäs Ruuta saattoi joskus ollakaan!
***
“Partioon mars”, Ruuta naukui kauempana Kuiskeelle ja Urholle. Minä puolestani seisoskelin Nefirin vierellä valmiina lähtemään, kun muut kuroisivat meidät kiinni. Pian kolmikko olikin jo luonamme ja pääsimme loikkimaan ulos pesästä laatikoiden kautta kadulle. Pidin kaksijalkalasta. Se oli minulle luontaisempi elinpaikka kuin metsät tai niityt.
“Toivottavasti emme kohtaa rottia”, Urho naukui yleisen toteamuksen.
“Jos kohtaamme, niin ei huolta! Hoitelen ne helposti”, sanoin röyhistellen rintaani ja vilkaisin Ruutaa sivusilmällä. Tuo näytti huvittuneelta ja laskin heti rintani ja pääni.
“Älä aliarvioi vastustajaasi”, Nefiri tokaisi ja otti hieman etumatkaa partioon. Tuota ei selvästi kiinnostanut, mutta minua kiinnosti – nimittäin Ruutan huomio!
“Mitä mieltä sinä olet, Kuiske?” Ruuta kääntyi toisen kollin puoleen minun sijastani, “Annetaanko tuo ylpeilijä rotan ruuaksi?”
“Älä unia nää! Minä en rotan ruuaksi joudu edes yrittämällä”, huudahdin Ruutalle ärtyneesti.
“Suut suppuun ja katseet eteenpäin, ystävät hyvät. Meidän on tarkoitus viedä kotiin muutakin kuin toisensa kappaleiksi repineet riitapukarit”, Urho puuttui keskusteluun ja käveli meidän kahden väliin. Katsoin tassujani turhautuneena. Murahdin jotain epämääräistä.
“Tuolla näyttää olevan jotain”, koko partion hiljaa ollut Kuiske naukaisi. Kaikki valpastuivat ja katsoivat kollin osoittamaan suuntaan. Niin siellä olikin! Suuri roskia täynnä oleva tonkka, jonka sisuksista löytäisimme varmasti jotain hyvää.
“Menkää te kaksi tutkimaan sitä, me katsomme tästä ympäriltä”, Nefiri käski nyökäten minua ja Kuisketta kohti. Vilkaisin hopean harmaata kollia ja totesin hänet käypäksi seuralaiseksi.
