Lyra
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Eloklaanin reviiri
Lyra katseli uteliaana ja tarkkaavaisena, kun Päivänsäde keskusteli Kujakissayhteisön uusimman tulokkaan kanssa. Hänen viehko häntänsä vispasi puolelta toiselle, hänen emonsa oli todella tärkeän näköinen! Lopulta Päivänsäde käänsi selkänsä kilpikonnakuvioiselle kissalle. Se oli Lyralle merkki ottaa käpälät alleen ja hakea tuoresaaliskasasta riistaa! Hänen emonsa oli taatusti nälkäinen keskusteltuaan tulokkaan kanssa ja naaras halusi tehdä toiseen vaikutuksen. Cosmoksesta ei ainakaan olisi siihen.. Lyra meinasi kaatua tehdessään jyrkän käännöksen, sillä pennun tasapaino ei pitänyt kovin hyvin ja hänen tassunsa sutivat allaan. Pentu sai juuri ja juuri pidettyä itsensä pystyssä. Olisi ollut noloa kaatua kaikkien edessä ja joku olisi kuitenkin yrittänyt tulla nostamaan hänet pystyyn.. Naaraspentu halusi kuitenkin pärjätä itse! Lyra katseli valittavana olevia saaliita ja päätyi nappaamaan sieltä itselleen pörröhäntäisen oravan. Toivottavasti Päivänsäde pitää siitä, Lyra ajatteli jopa hieman hermostuneena. Hän peruutti saaliiden luota ja lähti raahaamaan oravaa takaperin tassutellen. Orava oli pennulle aika painava, joten hän sai käyttää todella kaikkia voimiaan saadakseen vietyä sen takaisin aukion vilinään. Lyra laski sen siihen ja katseli ympärilleen – mihin Päivänsäde olikaan mennyt? Lopulta naaras huomasi sen ja ilahtui nähdessään emonsa kauniin olemuksen. Olisipa hän joskus Päivänsäteen ja Keijukaisen veroinen kissa! Lyra tarttui oravasta uudelleen ja lähti kiikuttamaan sitä naaraalle. Päästessään hieman yllättyneen Päivänsäteen vuoksi, väläytti Lyra hurmaavimman hymynsä ja työnsi oravan päällään hieman lähemmäksi.
“Hei, em- Päivänsäde! Katso, minä hain tämän sinulle ihan itse”, Lyra naukaisi ylpeänä ja röyhisti rintaansa. Päivänsäde saisi todella olla ylpeä hänestä!
“Minä ajattelin, että olisit nälkäinen keskusteltuaan sen kapisen eloklaanilaisen kanssa. Mistä te muuten puhuitte? Aiotteko te teloittaa hänet?” Lyra kysyi Päivänsäteeltä haltioituneena ja istui toisen vierelle.
“Kiitos” Päivänsäde vastasi tyttärelleen ja haukkasi oravasta palasen.
“Toivotin hänet vain tervetulleeksi Kujakissayhteisöön. Ja ei, me emme aio teloittaa häntä, jos Malvaruusu ei vain itse anna siihen aihetta. Mutta ei sekään ole poissuljettu vaihtoehto”, naaras vastasi nielaistuaan ruoanpalasen. Vau, pääsisikö emo teloittamaan hänet itse?
“Vau! Aiotko teloittaa hänet itse? Minä olen harjoitellut aika paljon taisteluliikkeitäni, joten mitä luulet, pääsisinkö minäkin siihen mukaan? Tai pääsenkö mukaan taisteluun? Minä aion periä yhteisön joskus, joten minun pitäisi olla siinä mukana!” Lyra naukaisi itsevarmana ja päättäväisenä.
”Cosmos ei ainakaan voi periä yhteisöä. Hän on liian villi ja… outo”, Lyra naukaisi emolleen ja ajatuksissaan jo haaveili siitä, että joskus hän johtaisi Kujakissayhteisöä. Se olisi mahtavaa. Jos Cosmos taas johtaisi sitä, niin se olisi varmasti katastrofi! Lyra rakasti veljeään, mutta toisen johdolla Kujakissayhteisö suistuisi taatusti ikuiseen tuhoon! Lyra ei voisi antaa sen tapahtua, siispä hänestä tulisi seuraaja johtaja. Sen naaras oli päättänyt.
”Älä käsitä väärin. Kyllä minä välitän hänestä, mutta minä olen enemmän johtaja-ainesta, eikö?” Lyra kysyi laikukkaalta naaraalta toiveikkaana. Hän ei tehnyt samalla tavalla itsestään numeroa, kun Cosmos, mutta toivoi Päivänsäteen näkevän hänen potentiaalinsa ajoissa.
//Päivi?
KP-boosti käytössä
