Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Hahmon sijainti:
//Klaanien lähialueet
Kujakissayhteisö oli pitkän vaelluksen jälkeen viimein saapunut kohteeseensa. Keijukainen, Päivänsäde ja Kharon olivat käyneet tapaamassa Kuolonklaanin päällikköä. Nefiri olisi itsekin ollut kiinnostunut lähtemään mukaan; hän halusi palavasti nähdä, millaista elämä klaanissa oli ja miten sen johtaja onnistui pitämään niin suuren joukon kissoja kurissa. Erakko tyytyi kuitenkin kuuntelemaan kolmelta klaanissa vierailleelta kissalta vierailusta. Hän ei näiden kuiden aikana ollut päässyt tarpeeksi lähelle Keijukaista, jotta kujakissayhteisön johtajatar olisi luottanut hänet mukaan. Toisaalta Nefirin oli myönnettävä, ettei hän ollut oikeastaan yrittänytkään. Mielistely ja toisten vuoksi matelu ei tullut naaraalta luonnostaan, eikä Keijukainen vaikuttanut tarpeeksi miellyttävältä kissalta, jotta hän olisi tähän halunnut lähemmin tutustua kaverimielessä. Tietysti kujakissojen johtaja vaikutti ystävälliseltä, mutta painotus tosiaan oli sanalla “vaikutti”.
Rubiini oli lähtenyt myös mukaan kaksijalkalasta. Silver oli joutunut jäämään taakse, joten hän oli pyytänyt Nefiriä katsomaan nuoren naaraan perään. Tietysti hän tekisi sen muutenkin aivan mielellään. Vaikka Rubiini oli jo täysikasvuinen ja osasi pitää huolta itsestään, Nefiri ei voinut olla huolehtimatta hänestä. Nämä klaanikissat olivat vaarallisia, eikä hän todellakaan halunnut Rubiinin kokevan samaa kohtaloa kuin Isa.
Nefiri löysi itsensä kummallisesta tilanteesta huomatessaan, että kantoi huolta myös Rubiinin ystävästä, Pähkinästä. Eivät häntä yleensä oikeastaan kiinnostaneet muiden kissojen voinnit, jos he eivät olleet hänen ystäviään tai perhettään. Pähkinä vaikutti kuitenkin vakavasti sairaalta, ja Nefiri pohti usein, miten Rubiini tulisi reagoimaan ystävänsä väistämättömään kuolemaan. Vaikka hän ei itse ollut läheinen Pähkinän kanssa, näki hänkin miten kujakissa kävi päivä päivältä heikommaksi. Nefirin ei tarvinnut olla pessimisti käsittääkseen, ettei Pähkinä enää tuosta paranisi.
Pähkinän kuolema saapui kuitenkin aiemmin kuin Nefiri oli odottanut. Palattuaan metsästysretkeltä hän löysi Rubiinin maasta Pähkinän viereltä. Valkoisen naaraan itku ja sydäntä särkevä mouruna riittivät kertomaan hänelle, että Pähkinä oli kuollut.
Nefiri pudotti kiinni saamansa hiiren maahan ja kiirehti Rubiinin vierelle. Hän vilkaisi nopeasti Pähkinän elotonta ruumista varmistaakseen, että erakko oli tosiaan kuollut. Nefiri kuitenkin jähmettyi, kun huomasi veritahrat raidallisen naaraan turkilla. Hänen katseensa siirtyi vuoroin Rubiinista Pähkinään etsien selitystä tapahtuneelle. Mitä ihmettä oli sattunut? Pähkinä ei selvästi ollut kuollut sairauteensa.
Nyt ei kuitenkaan ollut aika alkaa selvittämään Pähkinän kuolinsyytä. Millään muulla ei ollut väliä kuin sillä, että Rubiini oli juuri menettänyt rakkaan ystävänsä. Nefiri tiesi, ettei ollut erityisen hyvä tällaisissa asioissa, mutta hän halusi tehdä parhaansa ollakseen nuoremman naaraan tukena. Hän istuutui maahan Rubiinin viereen ja laski hellästi häntänsä tämän selän päälle.
“Rubiini, otan osaa”, Nefiri maukui hiljaa. Hän nojasi hiukan valkoista naarasta vasten yrittäen yhtä aikaa lohduttaa sekä lämmittää tätä lehtikadon kylmyydessä. “Pähkinä on nyt paremmassa paikassa. Häneen ei enää satu.”
//Rubiini?
