Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Nämä nuoret kissat eivät olleet ihan tyhmimmästä päästä. Mirri käänteli Arven tuomaa rottaa kynnellään ikään kuin varmistuakseen, ettei sille oltu tehty mitään. Kätkin kasvavan huvittuneisuuteni. Myrkytetty rotta -jippo oli monen monta monituista kuunkiertoa vanha, mutta silti useimmiten toimiva, jos joku haluttiin mahdollisimman huomaamattomasti pois kuvioista. Tässä tapauksessa nuorukaiset olivat kuitenkin turhan epäluuloisia – minä en alentuisi myrkyttämään ketään, ellei siihen ollut oikein hyvää syytä. Luotin nimittäin siihen, että kykenin hoitamaan vastustajani pelkästään kynsieni avulla.
Kaksikosta nälkäisin oli selvästi Roihu. Oranssiturkkinen naaras hotki rotan suihinsa lähes kokonaan, välillä tarjoten haukkua toverilleen, joka tyytyi paljon vähempään. Sellaisella asenteella ei pärjännyt täällä kaksijalkalassa. Oli otettava kaikki se, mitä irtosi, tai muuten saattoi jäädä kokonaan ilman. Toki minä Yhteisön johtajana pyrin siihen, että kaikki alamaiseni saivat syödäkseen hyvin ja pysyivät voimissaan, mutta en minä sentään hyväntekeväisyyttä pyörittänyt. Pidin kyllä huolen siitä, että sain itsekin syötyä mainittavan osan. Jos antaisin itseni heikentyä liikaa, joku pöljä voisi luulla pystyvänsä haastamaan minut.
“Nyt kun olette syöneet”, aloitin kaksikon viimein lopetellessa ateriointiaan, “on aika kertoa teille talon säännöt, joita oletan ja toivon teidän noudattavan juuri kuten pitääkin. Jos te käyttäydytte kissoiksi, saatte Yhteisöstä itsellenne oikein mukavan kodin ja meistä tulee perheenne, joka pitää puolianne tilanteessa kuin tilanteessa.” Naamallani oli hymy, mutta siinä ei ollut erityisemmin tunnetta. Leikkisin mukavaa niin pitkään kuin Mirri ja Roihu tekivät kuten tahdoin. “Tärkein sääntö on se, että täällä minun sanani on laki ja sitä on toteltava. Te olette tästä eteenpäin Valvottuja, mikä tarkoittaa sitä, että ette saa poistua tästä rakennuksesta ilman Yhteisön täysivaltaista jäsentä. Kun koen teidän ansainneen luottamukseni, pääsette osaksi tätä perhettä ja saatte samat oikeudet kuin kaikki muutkin.”
Mirrin ja Roihun silmät olivat levinneet lautasen kokoisiksi kuunnellessan saarnaani. Roihun niskakarvat olivat nousseet pystyyn, ja Mirri painautui tiukemmin toveriaan vasten. Silmäilin heitä tyynesti. “Ja vielä yksi hyvin, hyvin tärkeä sääntö, joka tulee teille vielä erityisen tutuksi – yksikään tähän kaksijalkalaan astunut kissa ei poistu täältä koskaan, vaan hänestä tulee osa meidän perhettämme.”
“Näytätte kovin uupuneilta”, naukaisin lopuksi miltei kehräten. “Arpi opastaa teidät alakertaan ja näyttää teille, mihin voitte koota petinne. Tulemme puhumaan vielä lisää, älkää siitä huoliko. Levätkää nyt ja sulatelkaa asiaa. Teemme kaikkemme, jotta kotiutumisenne olisi mahdollisimman nopea ja miellyttävä.” Tavallisesti jättäisin moiset nuoleskelevat lisäykset pois, mutta nämä nuorukaiset saivat toimia koekaniineina uudelle perehdytysohjelmalleni.
//Mirri?
KP-boosti käytössä
