Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Malvaruusu ei pitänyt siitä, miten Kobraksi esittäytynyt kolli käyttäytyi. Hän ei vastannut suoraan naaraan kysymykseen vaan kierteli – aivan kuten naaras itse oli juuri tehnyt. Sen jälkeen kolli esitti kysymyksen, joka sai Malvaruusun tylsistymään.
*Miten kukaan voi olla näin tylsä?* Malvaruusu ajatteli mielessään. Hän katsahti turhautuneesti suurin piirtein ikäistään kollikissaa.
”Kyllä sinä opit huomaamaan, miten paljon täällä liikkuu muukalaisia, kunhan vain asetut kodiksi tähän tunkkaiseen kaksijalkalaan”, kilpikonnalaikukas naaras puuskahti välinpitämättömästi.
”Vai asetun kodiksi”, Kobra vastasi mietteliään kuuloisena, kuin olisi epäillyt Malvaruusun sanoja. Naaraskissa pyöräytti silmiään.
”Niinhän minä juuri sanoin”, kujakissa tokaisi ja kiristi tahtiaan. Hän oli saanut tarpeekseensa keskustelusta tämän muukalaisen kanssa, joten oli parempi keskittyä vain matkaan kohti yhteisön pesää.
Loppumatka oli taittunut ongelmitta hiljaisuudessa, ja kaksikko saapui nyt Kujakissayhteisön pesän eteen. Kobra näytti silmäilevän pesää arvostellen, mutta Malvaruusu ei välittänyt. Entinen eloklaanilainen oli itse sitä mieltä, että pesä oli vähän turhan vaatimaton ja tylsä hänelle itselleen. Jos hän olisi saanut valita, olisi pesä paljon hienommalla paikalla.
”Tuosta pääset sisään”, Malvaruusu ilmoitti ja viittoi Kobran pesän seinustalle, jossa sisäänkäynti sijaitsi. Ruskeavalkoinen kolli loikki vaivattoman näköisesti ylös ikkunalle, ja Malvaruusu tuli hänen perässään.
”Mene siitä ikkunasta sisään”, Malvaruusu komensi kuin mikäkin johtaja. Kobra teki työtä käskettyä, ja Malvaruusu änkeytyi tämän vierelle. Pesässä olevat kujakissat kääntyivät katsomaan muukalaista hitusen varautuneesti, mutta kilpikonnalaikukas naaras asettui Kobran eteen.
”Tule, minä vien sinut yläkertaan”, Malvaruusu naukaisi ja nosti ylpeänä leukansa pystyyn, johdattaen Kobran portaikkoon. Yläkerrassa Malvaruusu katseli hetken ympärilleen, huomaten Päivänsäteen istuvan omalla vuoteellaan yhtä kivikasvoisena kuin aina. Kun johtaja näki Malvaruusun, hänen kasvoilleen piirtyi tympääntynyt ilme. Nähdessään naaraan perässä tallustelevan muukalaisen, ilme muuttui välittömästi.
”Käsittämätöntä, että katsot minua noin halveksuen, mutta ilmeesi kirkastuu heti tuntemattoman kissan nähdessäsi! Sietäisit olla kiitollinen nähdessäsi minut, sillä minä toin Kujakissayhteisölle uuden jäsenen”, Malvaruusu ylpeili varsin tyytyväisenä itseensä.
//Kobra tai Päivi?
