Roska
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Elämä Kujakissayhteisössä oli muuttunut ankeaksi. En pitänyt siitä, miten suureen asemaan Päivänsäde oli minut laittanut, eikä naaras ollut antanut mahdollisuutta kieltäytyä. Haluni pysyä mahdollisimman huomaamattomana ja poissa silmistä oli muuttunut mahdottomaksi. Jos joku loukkasi itsensä, hän tuli pikimmiten minun luokseni pyytämään apua. Inhosin sitä yli kaiken, kun joku etsi nimen omaan minua. Aiemmin kukaan ei ollut piitannut minusta, olin saanut olla päivät pitkät omissa oloissani.
Olin päättänyt haluavani mahdollisimman pian pois Kujakissayhteisöstä. Elämä täällä oli muuttunut jopa sietämättömäksi. Kaikki yksityisyyteni oli kadonnut, tuntui kuin olisin ollut jokin asia, jota kaikki tulivat katselemaan ihan muuten vain. Pelkäsin, että kujakissat eivät koskaan jättäisi minua rauhaan. Odotin, että Cosmos saapuisi kujapartiosta takaisin pesään. Norkoilin pesän lähettyvillä odottaen nuoren kollin paluuta. Härmä oli pesässä, joten sain vapaasti kulkea Yhteisön reviirillä ja metsässä. Mielessäni oli käynyt ajatus siitä, että lähtisin ilman Cosmosta, mutta olin hylännyt sen ajatuksen miltei heti. Olin luvannut kollille pakenevani hänen kanssaan ja hänen pettäminen voisi koitua omaksi kohtalokseni. Cosmos tiesi, minne olin menossa. Hän voisi paljastaa suunnitelmani Päivänsäteelle, jolloin pakomatkani päättyisi lyhyeen.
Olin kävellyt ties kuinka monta kertaa kujan päästä päähän, kun kujapartio viimein saapui takaisin pesälle. Cosmos kulki joukon keskiosassa. Hän huomasi minut heti, kun astuin esiin läheisen pensaan takaa. Kolli naukaisi jotain Leopardille, joka vilkaisi minun suuntaani. Laikukkaan naaraan kasvoille piirtyi lämmin ilme, kun tämä kehräsi iloisesti jotain vastaukseksi Cosmokselle. Nuori kolli antoi muun partion kulkea ohitseen kohti pesää ja lähti itse kävelemään minua kohti.
”No, mitä nyt?” Cosmos kysyi ja kallisti kysyvästi päätään. Viitoin hänet perääni. Emme voisi puhua tässä, jos joku sattuisi vahingossa kuulemaan. Kuljimme suuren kaksijalanpesän seinustaa pitkin kauemmas rähjäisestä pesästämme. Löysin kyllin rauhaisan paikan riittävän kaukaa ja pysähdyin.
”Suunnitelmat ovat muuttuneet”, naukaisin käheällä äänellä ja silmäilin tarkkaavaisesti hämärää kaksijalkalan kujaa. Cosmos kallisti päätään hämmentyneen oloisena.
”Miten niin muuttuneet?” kolli kysyi.
”Me lähdemme jo tänä iltana”, vastasin rauhallisella äänellä ja siristin aavistuksen verran silmiäni.
//Cosmos?
