Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Kun Ametisti näytti kovin vaitonaiselta Ruusunen käänsi korvansa kohti Hyökyaaltoa.
“Tuo tuossa on Hyökyaalto”, hän esitteli, vaikka uskoikin jo kollin sen tietävän.Hyökyaalto lähti johtamaan partiota ja Ruusunen jättäytyi Ametistin lähelle osittain vahtiakseen tätä, osin tutkiakseen millainen tämä kissa oli.
“Miten olet viihtynyt yhteisössä?” naaras kysyi, vaikka häntä se ei oikein edes kiinnosatanut. Hän vain halusi tietää tästä kollista hitusen enemmän. Ametistin vastaus oli tylsä. Se oli vain “Ihan hyvin”, josta Ruusunen ei kamalasti pitänyt. Hän ei tykännyt siitä, miten muut kissat yrittivät parhaansa mukaan hienostella todellisuutta.
“Muistatko kun tulit tänne yhteisöön?” naaras kysyi tällä kertaa ehkä oikeasti hieman kiinnostuneena. Ametisti vastasi kuitenkin kieltävästi. Ruusunen tuhahti. Hän ei saanut mitään tästä kissasta ulos. Naaras selitti kollille lyhyesti, että muisti itse hatarasti oman tulonsa, mutta ei alkanut kertoa siitä sen enempää.
Hetken aikaa kuljettuaan partio huomasi kaksijalan hääräämässä yhden hirviön luona. Se tunki jotakin hirviön sisään eikä selvästikään nähnyt kolmesta kissasta muodostuvaa joukkiota. Ruususta kaksijalan läheisyys inhotti kovin. Hän ei tarkkaan tiennyt, miksi hänelle puski kamala tahto suojella itseään ja muita, mutta se oli jonkinlainen vaisto hänen sisässään.
“Oletko varma, että se ei kohta syö meitäkin?” Ametisti kysyi. Ruusunen tunsi hetken ajan pientä sääliä tuota kissaa kohtaan, mutta se katosi hyvin nopeasti.
“Olen”, naaras vastasi lyhyesti. Hän ei toki itsekään uskonut omia sanojaan. Hirviöt ja kaksijalat molemmat olivat hyvin arvaamattomia otuksia, mutta yleensä ne jättivät yhteisön kissat rauhaan, elleivät he niitä häirinneet.
Ruusunen tunsi olonsa kummalliseksi. Jokin hänen sisällään tuntui kummalta ja hänen täytyi todella ajatella muuta, jotta pystyi jättämään kumman tunteen huomiotta. Naaras katseli ympärilleen ja loikki pian Hyökyaallon vierelle.
“Käväisen tuolla nopeasti, palaan pian”, hän naukaisi kollille osoittaen läheiseen kaksijalanpesän ympäröivään pensasaitaan. Hyökyaalto nyökkäsi hieman epäröiden ja Ruusunen loikki pensaikkoon. Hän änkeytyi sen alle ja tuijotti maata.
Hetken aikaa siinä kyykittyään Ruusunen oli onnistunut oksentamaan. Hän nuoli huuliaan inhoten ja poistui pensaikosta. Hän loikki äkkiä siihen suuntaa, mihin haistoi Hyökyaallon ja Ametistin jatkaneen.
Hänen saatuaan kollit viimein kiinni, hän puuskutti hengästyneenä. Naaras suoristi äkkiä ryhtinsä ja meni takaisin Ametistin lähistölle, mutta tällä kertaa piti enemmän perää. Hän ei halunnut enää jutella juurikaan vaan ennemmin palata takaisin ja mennä Urhon vierelle nukkumaan. Ruusunen ei ollut täysin varma mitä kaikki tuo oli, mutta hänellä oli pieni kutina. Naaras uskoi, että mahdollisesti odotti pentuja.
Ruusunen halusi jo kovasti kääntyä, mutta piti pintansa. Hän katsoi Ametistiin joka kulki vaitonaisena Hyökyaallon perässä. Naaras mietti, jos sanoisi tälle vielä jotain, mutta samaan aikaan ei halunnut enää jutella.
//Amu??
