Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kaksikko oli lopettanut leikin nopsaa, sillä Cosmos oli halunnut nukkumaan. Sen jälkeen Ruusunen ei juuri ollut ollut kollin kanssa millään lailla tekemisissä. Hän ei kokenut tarpeelliseksi kuluttaa kallista aikaansa tämän kollin kanssa leikkimiseen.
Koko yhteisö alkoi kokoontua yhteen litteäkiven ympärille, kun Päivänsäde herätti heidät mourunallaan. Hän ilmoitti, että hänen kumppaninsa Kharon, heidän pentunsa Fornax ja Kharonin veli Deimos olivat lähteneet ja ilmeisesti vaihtaneet puolia Eloklaanin puolelle. Päivänsäde kerto, että jos heidät nähtäisiin yhteisön rajojen sisäpuolella heidät tulisi tappaa. Ruusunen ei sinäänsä ihmetellyt kahden entisen Eloklaanilaisen luikkivan takaisin klaaniinsa, kun olivat viimein saaneet tietoonsa kaiken tarpeellisen. Kuitenkin seuraavat tapahtumat saivat Ruususen hätkähtämään. Cosmos lausui vastaväitteitä ja Päivänsäde kiivastui. Naaras suuttui lopulta niin, että hyökkäsi oman poikansa päälle. Hän painoi kollia maahan ja paljasti hampaansa. Cosmos näytti niin säikähtäneeltä, että jos tilanne ei olisi ollut niin totinen ja vakava Ruusunen olisi varmaan purskahtanut nauruun. Päivänsäde ei onneksi tehnyt koppavasta kollista loppua vaan päästi tämän menevään ja lähti pesäänsä. Ruusunen koki pientä myötätuntoa kollia kohtaan siitä huolimatta, että ei pitänyt Cosmoksesta juurikaan. Naaraan teki osittain mieli mennä rauhoittelemaan ja lohduttelemaan kollia, mutta Leopardi teki sen osan. Ruusunen kääntyi. Hän halusi pois täältä nyt heti.
Ruusunen oli ulkona saalistamassa. Hän oli lähtenyt haukkaamaan happea ja Hyökyaalto oli lähtenyt mukaan. Naaraan teki mieli hölöttää kollille siitä, miten seikaiset hänen tunteensa olivat sillä hetkellä, mutta se ei ollut hänen tapaistaan.
“Haistan oravan”, kolli totesi. Hän käänsi smaragdinvihreät silmänsä kolliin ja tuijotti häntä arvioivasti. Ruusunen maisteli ilmaa suu raollaan ja erotti ilmasta oravan hajun seasta jonkun linnun.
“Minä haistan myös linnun”, naaras totesi. “Käyn nappaamassa sen ja tulen sitten takaisin.”
“Minä käyn hakemassa sen oravan”, Hyökyaalto vastasi. Kaksikko erkani ja Ruusunen lähti etsimään sitä lintua.
Pian naaras näki variksen lyhyen matkan päässä. Hän hiippaili sitä kohden ja valmisti itsensä loikkaan. Hän etsi parhaimman asennon ja loikkasi sitten linnun päälle. Ennen kuin varis kerkesi äännähtääkään Ruusunen puraisi siltä niskat siistillä puraisulla. Naaras palasi lintunsa kanssa paikkaan johon oli sanonutkin tulevansa ja Hyökyaalto oli jo siellä oravansa kanssa. Nyökkäsin hänelle ja lähdimme kahden takaisin sanaakaan sanomatta.
