Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Cosmos istuskeli tylsistyneenä alakerran takaseinällä olevalla tasolla ja raastoi kynnellään allaan olevaa pintaa. Oli kulunut jo lähestulkoon puolitoista kuuta siitä, kun he olivat Roskan kanssa ruvenneet suunnittelemaan Yhteisöstä lähtemisestä etsiäkseen klaanit.
Mutta koska mikään ei voinut koskaan olla helppoa ja nopeaa, niin kuin Cosmos olisi toivonut asioiden voivan olla, heidän lähtönsä oli viivästynyt pahasti. Tähän pääsyynä oli Cosmoksen emo, Päivänsäde, joka oli saanut jostain päähänsä, että Yhteisö kaipasi virallisia parantajia huolehtimaan sairaista ja loukkaantuneista. Idea ei itsessään ollut huono muuten, mutta se haittasi Cosmoksen elämää siinä mielessä, että naaras oli valinnut Roskan toiseksi parantajakissaksi. Se tarkoitti sitä, että tavallisen partioinnin ja ruoan etsimisen lisäksi hänen ystävänsä oli nyt käytettävä aikaansa myös rehujen keräämiseen ja kaikenmaailman tikkujen poistamiseen joidenkin varpaiden välistä. Tästä syystä heillä oli ollut yhä vähemmän aikaa oleskella yhdessä, ja nyt kun Roska oli eritoten silmätikkuna uuden asemansa johdosta, karkaamisesta saattoi vain haaveilla.
”Cosmos!” Tason juuresta kuuluva nauku kiinnitti nuoren kollin huomion. Hän nousi ylös ja kurkisti alas reunalta, nähden siellä pentuetoverinsa Lyran. ”Olemme lähdössä metsäpartioon. Haluatko tulla mukaan?”
Cosmoksen ei tarvinnut miettiä vastausta kahta kertaa. Hän loikkasi alas sisarensa viereen ja virnisti tälle hyväntuulisesti. ”Olet elämänpelastaja. Olin jo lähellä kuolla tylsyyteen”, hän huokaisi lähtiessään tassuttamaan Lyran rinnalla pesän uloskäyntiä kohti. Siellä heitä odottelivat Arpi, Mesiläinen sekä Urho.
Ulos päästyään partio otti suunnakseen kauempana kaksijalkojen pesien takana sijaitsevan metsän. Taivasta peittivät tummat pilvet, jotka liikkuivat vauhdikkaasti taivaankannen poikki tuulen riepottelemina. Napakat tuulenpuuskat puhalsivat aika ajoin myös partiota päin, ja Cosmos joutui luimistamaan korvansa puskiessaan sitä vastaan.
Lyrakin siristeli silmiään tuulessa. Cosmos vilkaisi häneen päin. Hän ei ollut edes huomannut, kuinka paljon hänen sisarensa oli kasvanut, vaikka he olivat samanikäisiä. Se johtui varmaankin siitä, että he viettivät nykyään niin vähän aikaa yhdessä. Aina kun Cosmos olisi halunnut hengata siskonsa kanssa, tämä sattui olemaan juuri silloin Päivänsäteen kanssa jossakin. Itse asiassa Lyra ja Päivänsäde olivat olleet huomattavan paljon toistensa seurassa viime kuina, ja Cosmos oli pannut merkille, että emo ei suhtautunut hänen sisareensa enää yhtä niin nuivasti kuin miten tämä suhtautui häneen. Se sai hänen olonsa jostain syystä hieman kurjaksi.
”No, mitäs emon lellikille kuuluu?” Cosmos kysäisi leikkisään sävyyn sisareltaan ja tuuppasi tätä lapaan, yrittäen toisaalta kätkeä huolettomalla olemuksellaan sisällään kasvavaa mustasukkaisuuden tunnetta.
//Lyra?
