Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Olin juuri uhakaillut seuralaistani hänen tappamisellaan, tai siis ajattelin sitä.
Mirri oli niin uppoutunut omiin ajatuksiin, ettei kuullut mitä sanoin. Se oli ehkä parhaaksi minulle, koska hän olisi käynyt kertomassa Päivänsäteelle eikä minua olisi pian enää olemassa.
”Hei, olen oikeasti todella pahoillani”, Mirri totesi hetken aprikoinnin jälkeen.
”Voin hyvittää tämän sinulle! Syödään ensi kerralla yhdessä”, Mirri jatkoi tarjouksen hyötyjen listaamista.
Siristin silmiäni ja tuijotin Mirriä, miksi hyväksyisin hänen ehdotuksensa?
Varmasti hän suunnitteli jonkinlaista hyökkäystä. Haluttiinko minut oikeasti murhata näin innokkasti? Pieni näkymätön kyynel valui silmäkulmaani, eikö minua haluttu tähän maailmaan?
”Tämän täytyy olla jokin ansa, miksi söisin teidän kanssa?” katsoin Mirriä entistä tarkemmin, mikä tahansa pieni liike aktivoisi puolustautumisrefleksini.
”Syön mieluummin yksin, kiitos vain.” En voinut käsittää, miksi muut halusivat olla niin sosiaalisia minun kanssa? Miksi en saanut tehdä mitä itse halusin, vaan joku ylemmän tason mulkku sai ohjailla käytöstäni ja tapojani.
Mirri liikahteli hieman, valmistauduin hyökkäykseen jota ei ikinä tullut.
“No ei se mitään. Voin vaikka tehdä jotain muuta avuksesi. Kaipaako pesäsi jotain? Voimme etsiä siihen yhdessä jotain pehmoketta, jos se tekee olosi mukavammaksi”, Mirri katsoi minuun aurinkoisella ja söpöllä hymyllä. Hänen häntänsä melkein viuhui taas ilmassa. Mirri oli lähestynyt omaa aluettani vakavasti, en voinut luottaa häneen tarpeaksi, etenkään kun kyse oli nukkumapaikastani. Ehkä hän työbtäisi sinne jonkin kaksijalkojen pitkän neulan, tai jotain vielä pahempaa.
Siristin silmiäni ja ärähdin. Kiertelin naaraan ympäri hitaasti ja tutkin tätä.
”No onko jotain muuta, millä voin hyvittää rotat?” Mirri naukui aivan liian positiivisella ja optimistisella äänellä. Miten hän kykeni luottaa muihin niin kovasti?
”Sanoinko että /et/ saa auttaa pesäni rakentamisessa?” Yritin kuulostaa mahdollisimman uhkaavalta ja vaaralliselta, jottei Mirrille tulisi ajatustakaan hyökätä kimppuuni. Enhän minä tietenkään halunnut Mirrin apua, mutta halusin provosoida naarasta mahdollisimman pitkälle. Hän satutti minua, minä satuttaisin häntä.
”No et varsinaisesti. Mistä mennään etsimä-”
”EN SANONUT OLLENKAAN”, luuliko Mirri myös että sai arvostella käytöstäni? Lyra oli tehnyt niin ja mennyt liian pitkälle, kohta Mirri kokisi saman kohtalon.
Edessäni oleva naaraskissa alistui ja kyyristyi vierelleni. Hän selvästi säikähti, mikä kertoi ettei hän välttämättä ollut tappamassa minua. Päivänsäde olisi valinnut huonon kissan sitä työtehtävää varten.
//Mirri?
//Voitko laittaa Mirrin jossain muotoa ainakin kysymään Amen menneisyydestä?
SuperKP-boosti käytössä
