Hurma
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Lyra vaikutti hieman epäluuloiselta ja kieltäytyi hiirestä, mutta oli silti ystävällinen.
“Synnyin aika kaukana, niiden kissaryhmien jotka kutsuvat itseään klaaneiksi, lähikaksijalkalan viereisessä metsässä, ja minä ja emo hankimme suurimman osan ruuastamme kaksijalkalasta. Emoni Lilli oli entinen kotikisu eikä tahtonut lähteä kovin kauaksi kotikaksijalkalastaan. Mutta lähdin vaeltamaan kun emo – no, niin – ja sitten päädyin tänne, josta partio löysi minut ja Ametisti liitti minut yhteisöön”, sanoin. Lyra katseli hiirtä hieman epäileväisen näköisenä vieläkin, joten haukkasin siitä palasen.
“En minä tätä ole myrkyttänyt tai mitään”, sanoin vain vitsillä, mutta Lyra tokaisi jotain, joka hämmensi miua.
“Se on hyvä kuulla. Ikinä ei voi tietää, kuka tahtoo sinulle pahaa tai tappaa sinut”, naaras sanoi. Hätkähdin hieman. Mitä ihmettä naaraalle oli tapahtunut? No, nyt ainakin tiesin miksi hän oli vaikuttanut niin epäileväiseltä. Lyra tosiaan oli luullut, että olin oikeasti myrkyttänyt sen hiiren. Minua kiinosti mistä Lyra oli saanut haavansa, mutta en uskonut että oli hyvä aika kysyä sitä. Tai siis olin tavannut naaraan äsken ja hän vaikutti vielä hieman epäluottavaiselta minun suhteeni. Joten ei, en aikonut kysyä. En tänään. Lyra otti varovaisen haukun hiirestä, vieläkin vilkuillen minua vähän epäluuloisen näköisenä, muttei enään kieltäytynytkään. Hymyilin naaraalle, ja kun minulle ei tullut mitään hirvittävää kohtausta, hän selvästi rentoutui hieman, muttei kovin paljoa.
Jaoimme hiirtä, ja syömisen ajan välillämme vallitsi hiljaisuus. Kun olimme syöneet, hiljaisuus alkoi tuntua kiusalliselta ja tahdoin virittää keskustelua välillemme uudestaan.
“Kerroit että sinusta tulee seuraava yhteisön johtaja. Oletko innoissasi siitä?”
