Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön lähialueet
Päivänsäteen ehdotuksessa oli järkeä, ja Kharon oli hieman pahoillaan, ettei ollut keksinyt sitä itse. Vastaus heidän ongelmaansa oli nimittäin löytynyt aivan heidän silmiensä edestä. Hirviö kulki hitaasti, mutta kovaäänisesti muristen heidän ohitseen ja lipui kauemmas ukkospolkua pitkin. Kollin kasvoille piirtyi innostunut virne, kun hän käänsi eriväristen silmiensä katseen Päivänsäteeseen.
”Ajattelin juuri samaa”, hän yritti valehdella, mutta valheen pystyi erottamaan selvästi tämän äänestä ja kasvoista. Päivänsäde pyöräytti silmiään ja tuhahti:
”Niinpä niin.”
”Tämä täytyy kyllä suunnitella tarkasti. Kaksijalkala kuhisee kujakissoja, ja jos joku näkee meidät, joku juoruaa heti Keijukaiselle”, Kharon naukui mietteliäänä ja laski katseensa kosteaan maahan. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi kaksikon ylle, kun molemmat miettivät kuumeisesti ratkaisua ongelmaan.
”Sitten me emme tee sitä kaksijalkalassa”, Päivänsäde tokaisi terävällä äänellä. Kharon käänsi epäilevän katseensa tumman naaraskissan puoleen;
”Ei Keijukainen ikimaailmassa päästä meitä ulos kaksijalkalasta Ruskalinnun kanssa.” Päivänsäde pudisti päätään.
”Olet väärässä. Jos hän ottaa Ruskalinnun mukaan klaanien luokse, voimme eliminoida hänet matkalla”, tummanharmaa Päivänsäde sanoi ja näpäytti hännänpäällään Kharonin kuonoa. Se sai kollin ärähtämään ja ravistelemaan päätään.
”No joo, kai se noin toimisi”, valkoturkkinen kissa tuhahti ja siirtyi näppärästi seuraavaan aiheeseen, ”onko Keijukainen kertonut, koska lähdemme liikkeelle?” Päivänsäde kohautti lapojaan.
”Ei hän ole mitään tarkkaa aikaa sanonut, mutta varmaankin ennen Lehtikatoa. Keijukainen sanoo, että olen kehittynyt paljon, ja olisin pian valmis kohtaamaan Mesitähden”, naaraskissa sanoi silmät kiiluen. Kharon nyökytteli päätään. Päivänsäteen seura oli saanut hänet taas hetkeksi unohtamaan vihan veljeään kohtaan, ja kollin mieli oli rauhallinen.
”Minusta sinä kyllä tarvitset vielä vähän harjoitusta”, valkoinen kolli virnisti leikkisästi, ”käydään vähän saalistamassa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos Mesitähti tahtookin haastaa sinut saalistuskilpailuun!”
Kolli hyppelehti eteenpäin kuin pieni pentu ja odotti Päivänsäteen seuraavan häntä kohti metsää.
//Päivi?
