Venus
//Kirjoittaja: Koivu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Hytisin kylmästä, vaikka makasin sisarusteni välissä ja kuononi oli painautunut emon mahaa vasten. Painauduin vieläkin tiukemmin emoa ja nukkuvaa veljeäni vasten. Se ei kuitenkaan auttanut. Tunsin miten kylmyys veti niskakarvojani puoleensa.
Yhtäkkiä tunsin lujan painon selässäni. Nenäni painautui niin syvälle emon turkkiin, etten pystynyt hengittämään. Kumpikin tuntui todella inhottavalta. Olin jumissa.
Aloin rimpuilla paikallani, mutta sisareni ei välittänyt, vaan kömpi törkeästi ylitseni. Vasta kun tämä siirtyi veljemme niskaan, pääsin taas vetämään syvään henkeä. Sitten minua alkoikin haukotuttaa.
Nousin kuitenkin jalkeilleni, varovasti, etten tönisi vierelläni makaavia pentuetovereita, vaikka he varmaan olivatkin heränneet äskeiseen. Minua oli kuitenkin sattunut sisareni astuessa selkäni päälle. Tämä kyyhötti nyt veljen toisella puolella ja näytti nautiskelevan emon toimittamaa pesuhetkeä. Mutta eihän tuollainen nyt tullut kuuloonkaan!
Lähdin tepastelemaan pehmeällä alustalla kohti sisartani, jättäen toisen siskoni tuijottamaan hölmistyneenä perääni. Olin jo tyystin unohtanut miten vielä hetki sitten palelin.
Änkesin emon ja sisareni väliin. Emo nuolaisi päälakeani. Minun ei oikeastaan tarvinnut edes katsoa mihin astuin, sillä tunsin astuvani oitis sisareni tassun päälle. Näin miten hänen suunsa avautui isoksi. Ilme oli hetken aikaa kärsivä, joten päätin, että olimme nyt sitten sujut. Sitten sisko katsoi emoon ja availi suutaan hirveän monta kertaa. Tarkkailin tilannetta vierestä hämmentyneenä. Emon suu raottui myös toistamiseen. Ensin emo katsoi siskoa, sitten emo katsoi minua ja toisti noita suun avauksia. Joka kerta emon kieli ja suu olivat vähän eri asennossa. Myös emon ilmeet muuttuivat niiden mukaan.
Lopulta hän jäi katsomaan minua… odottavasti. En tiennyt miten reagoida. Tuijotin emoa silmät pyöreinä, räpäytin silmiäni ja tunsin pääni kallistuvan kenoon. Odotin, ja sitten emo näytti uudelleen suun avauksen.
Minä matkin ja avasin suuni samalla tavalla. Ainakin omasta mielestä tein parhaani.
Emon reaktio ei kuitenkaan ollut palkitseva. Päättelin siitä tehneeni suun liikkeen väärin. Emon silmissä näkyi jonkinlainen huoli. Kurtisin kulmia hämmentyneenä.
Emo liikutti suutaan uudelleen. En vieläkään tiennyt mitä tuo ele oikein tarkoitti.
Mutta päätin unohtaa asian. Minulla oli parempaakin tekemistä.
Lysähdin sisareni viereen istumaan ja nauttimaan pesuhetkestä ja emon kaulalla tuntuvasta lämpimästä värinästä. Huomasin silmieni haluavan sulkeutua, vaikka itse olisin kovasti halunnut pitää ne auki. Haukottelin jälleen.
Torkuin oikein kevyttä ja rauhaisaa unta siinä samaisessa istuma-asennossa emoon ja siskoon nojaten, heidän kehojensa värinästä nauttien ja kaikin voimin syvempää unta vastaan taistellen, kun jokin osui nopeasti etujalkaani, niin että hätkähdin ja olin pompata neljällä jalalla ilmaan. Räväytin unenpöpperöiset silmäni auki.
Huomasin veljeni ja toisen sisareni telmivän vieressäni. Toinenkin sisareni liittyi mukaan, mutta minä halusin jäädä vielä emon viereen. En täysin ymmärtänyt muiden leikkejä.
Tyydyin katselemaan sivusta, miten nuo kolme painivat ja hyppelehtivät keskenään iloisina. Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon kaikki kolme sisarustani availivat suutaan nykyään hyvin samalla tapaa kuin emo. He katsoivat toisiaan ja liikuttivan suutaan, ja minusta näytti siltä, kuin he olisivat jakaneet asioita keskenään. Minä en kuitenkaan vieläkään ymmärtänyt noita suun eleitä. Tunsin jääväni yhä useammin ulkopuolelle leikeissä. Mutta toisaalta minä en erityisemmin pitänyt noin vauhdikkaasta leikistä. Minusta oli hauskempi seurata jonkun hännän liikkeitä ja napata se kiinni.
Nytkin aivan käpälieni juuressa heilui pieni valkoinen hännänpää. Tallasin sen etutassullani nopealla liikkeellä. Kun näykkäsin sitä, tunsin kipua hännässäni. Suutuin siitä vähäsen. Se oli huijannut minua. Taas!
Emo veti häntäni pois näkökentästäni ja alkoi siistimään sitä hellästi. Kipu hävisi heti.
Äkkiä veljeni tepsutti luokseni. Hän katsoi minua ja hänen suunsa liikkui. Hymyilin, mutta en uskaltanut avata suutani. Veli katseli minua hetken ja hyppeli sitten jatkamaan leikkejä.
Valkeaturkkinen sisareni katsoi ensin veljeä, sitten minua. Sitten sisko taputti etutassullaan kahdesti eteensä pyytäen minua mukaan leikkiin.
Nousin oitis ylös ja kävelin tasapainoa hakien muiden luokse, kokovalkoisen siskon viereen. Yritin parhaani mukaan pysyä vauhdikkaassa leikissä mukana ottaen välillä mallia sisarestani.
// Cassiopeia, Amor, Rhiannon, Lyra? (ei tarvii jatkaa just tästä)
