Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Musta kivipinta tuntui nihkeältä – luonnottomalta suorastaan – Cosmoksen tassujen alla. He olivat saapuneet tähän variksenruoalta haisevaan betoniviidakkoon jokin aika sitten, mutta hän ei vieläkään ollut tottunut ympäristön muutokseen. Hän oli saanut esimakua kaksijalkaloista Yhteisön kuljettua matkan aikana huomattavasti tätä kolossaalia pienempien ja mitättömämpien kaksijalkojen asuinalueiden läpi, ja nuori kolli oli jo silloin kaivannut takaisin metsän vehreyteen. Mutta metsään ei ollut enää paluuta – Päivänsäde oli tehnyt sen hyvin selväksi.
Roska kysyi, minne Cosmos tahtoi mennä. Heti perään tämä ehdotti, että voisi opettaa häntä kiipeämään kaksijalanpesän katolle, mikäli hän halusi. Cosmoksesta ajatus ei ollut hullumpi. Aluksi kaksijalkalaa tutkiessa tekemistä oli riittänyt yllin kyllin, mutta viime aikoina kaduilla tallaamisesta oli tullut vain uuvuttavan tylsää. Hän janosi menoa ja meininkiä, ja kenties pesien katolle kiipeäminen tarjoaisi paljon kaivattua adrenaliinin virtausta.
”Kiipeily kuulostaa hauskalta”, Cosmos virnisti Roskalle ja otti kärsimättömänä askelen johonkin suuntaan, odottaen naaraan näyttävän, mihin päin he lähtisivät. Roska viittasi hännällään kohti Ukkospolun toisella puolella olevaa rakennusta. ”Sinne siis.”
Valkoturkkinen kolli loikkasi kapeammalta mustalta polulta leveämmälle polulle, jota pitkin hirviöt yleensä juoksivat. Cosmos ei osannut sanoa, mitä mieltä oli oudoista metalliolennoista, jotka kansoittivat kaksijalkaloita. Ne elivät sovussa kaksijalkojen kanssa, ja joskus ne ottivat niitä jopa sisälleen ja kuljettivat paikasta toiseen. Cosmoksesta se oli aika outoa, mutta hän olisi jopa halunnut kokeilla hirviön sisällä matkustamista. Jos hänelle koskaan tulisi sellainen tilaisuus, hän tarttuisi siihen epäröimättä.
Kuten sanottu, hirviöt olivat Cosmoksesta lähinnä outoja, eivät millään muotoa pelottavia, ja siitä syystä nuorukainen ei oikeastaan edes ymmärtänyt pelätä niitä, kun ne jyristelivät häntä kohti Ukkospolulla. Niin oli myös tällä kertaa, ja Cosmos lönkytteli kaikessa rauhassa mustan pinnan yli toiselle puolelle samalla, kun häntä lähestyi sivusta päin hirviö. Hirviöstä pääsi kirskuva ääni, kun se teki äkkipysähdyksen muutaman ketunmitan päässä polkua ylittävästä kissasta. Cosmos kuuli sen tööttäävän vihamielisesti, ennen kuin se jatkoi taas matkaansa hänen päästyään Roskan osoittaman rakennuksen eteen.
Kolli käännähti ympäri ja näki Roskan lähteneen ylittämään polkua vasta sen oltua tyhjä hirviöistä. Cosmos kurkotti rapsuttamaan korvaansa takatassullaan odotellessaan toveriaan. Tätä nykyä Roska tuntui olevan ainoa kissa, jonka seurasta hän piti. Leopardista oli tullut aivan sietämätön Keijukaisen kuoleman jälkeen, ja naaras oli jatkuvasti hönkimässä hänen niskaansa huolesta suunniltaan tai höpöttämässä edesmenneestä johtajastaan. Lyra taas vietti kaiken valveillaoloaikansa miettien, miten pääsisi Päivänsäteen suosioon, joka puolestaan oli linnoittautunut yläkertaan pitkäksi aikaa heidän tultuaan kaksijalkalaan. Cosmos tiesi, ettei uusi Yhteisön johtaja ollut kiinnostunut jälkikasvuistaan millään muotoa. Hän ja Lyra olivat naaraalle pelkkää ilmaa, ja heidän asemaansa oli huonontanut entisestään se, kun Kharon, Deimos ja Fornax olivat pari kuuta sitten lähteneet Kujakissayhteisöstä ennen lopputaistelua.
Cosmos kaipasi valtavasti isäänsä. He olivat ehtineet jutella taistelun lomassa hetken, ja hän oli melkein lähtenyt kollin mukaan, mutta sitten joku Yhteisön jäsenistä oli keskeyttänyt heidät ja Cosmos oli kadottanut isänsä uudestaan. Kun Päivänsäde oli ilmoittanut Keijukaisen kuolleen ja käskenyt Yhteisöä perääntymään, hän ei ollut osannut tehdä muuta kuin seurata tovereitaan, sillä tilanne oli muutenkin ollut aivan kamalan kaaottinen. Toisinaan hän toivoi, että olisi lähtenyt isänsä matkaan silloin kun vielä voi. Nyt se oli mahdotonta, sillä kaksijalkalasta ei poistunut kukaan ilman Päivänsäteen lupaa.
”No, miten tuonne kiivetään?” Cosmos kysäisi viereensä päässeeltä Roskalta, silmäillen pää kenossa taivasta kohti kurkottelevaa rakennusta. Hän oli metsässä oppinut kiipeilemään puihin, mutta kaksijalanpesät olivat hänen osaamisensa ulkopuolella.
//Roska?
