Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ruusunen tarkkaili Cosmosta, joka puuhaili jotain pesässä. Riemu oli pyytänyt emoltaan lupaa mennä kollin luokse pyytämään tätä leikkimään kanssaan, mutta Ruusunen oli sanonut ensiksi varmistavansa, että kolli ei yrittänyt mitään hämärää. Naaras tiesi, että Cosmos mitä luultavimmin tunsi hänen katseensa poltteen turkillaan, muttei häpeillyt katsomista lainkaan.
“Emo! Enkö voisi mennä jo?” Riemu kysyi kuin pieni pentu. Sitä hän myös edelleen oli Ruususen silmässä. Pieni ja viaton pentu, joka olisi helposti yllytettävissä ja aivopesulle helppo uhri. Sillä ei ollut väliä, vaikka hän olikin oikeasti jo täysikasvuinen kissa, emonsa silmissä hän ei tulisi näkemään täysikasvuisuutta ikuisuuteen.
“Hyvä on, mene. Mutta jos hän puhuu mistään epäilyttävästä, lähdet pois ja ilmoitat siitä minulle”, Ruusunen sihahti pennulleen hiljaa ja antoi smaragdin katseensa vilahtaa taas Cosmosta kohden. Hän puuhaili edelleen jotain turhanpäiväistä itsekseen ja nyt Riemu lähti puikkelehtimaan kollin luokse.
Ruusunen jäi istumaan siihen ja vahtimaan poikansa ja vankina olevan Cosmoksen tekemisiä aivan kaiken varalta. Minulla oli omat epäilykseni kolliin sitten sen, kun hän oli hyvän aikaa sitten yrittänyt karata. Tuntui että luottamukseni kaikkiin kissoihin yhteisössä hupenivat. Kaunokkikin oli yrittänyt paeta. En koskaan päässyt siitä ylitse. Hän oli yrittänyt karata. Yrittänyt jättää minut sillä tavoin. Hän oli ollut minulle kuin oma tytär.
“Hei, Cosmos! Haluaisitko leikkiä kanssani? Tai tehdä jotain yhdessä?” Riemun nauku sai ajatukseni palaamaan poikaani ja Comokseen, joka oli nyt kääntänyt huomionsa luokseensa tulleeseen Riemuun. “Olisi hauskaa esimerkiksi vain kilpailla jostain? Tehdä jotain hauskaa ja kiinnostavaa!”
“Cosmos on aikuinen kissa, ei häntä kuitenkaan tuollaiset pentujen leikit kiinnosta”, tuhahdin ja sai Riemulta vain mulkaisun. Koppavaa. Oma poikani astui minua vastaan!
//Cosmos?
